Näyttäisi Arttu nyt toipuneen ihan täysin niistä iljettävistä suolinkaisista. Eipä ne muutenkaan Arttua kovasti vaivanneet; lauantaiaamun ja aamupäivän oli herra hieman surkeana, mutta sen jälkeen on jaksanut riehua ja leikkiä ihan entiseen malliin. :) Kakkakin alkoi jo toissapäivänä (päivä matolääkekuurin jälkeen) olla ihan normaalia; harvoin olen näin kovasti koirankakasta iloinnut. :D

Artulla oli rokotusaika varattu ensi viikolle, mutta eläinlääkäri suositteli vielä uusimaan matokuurin ennen rokotuksia, jotta ovat madot varmasti kokonaan kadonneet. Pari viikkoa siirtyi rokotus eteenpäin; ja sen myötä myös koirapuisto ja koirakoulu. Mutta ehditäänhän me sinne vielä. :)

Oppivainen koira Arttu ainakin on. Tai no, irti-käsky on edelleen vähän hakusessa (sormet, ranteet ja lahkeet kun vaan olisivat Artun mielestä NIIN hyviä), mutta muutoin Arttu on kyllä fiksu poika. Tassun antamisen Arttu oppi kolmen toiston jälkeen, ja nyt on se asia Artun opissa vähän turhankin hyvin. Tassun antoa on yleensä treenattu ruokakupin antamisen yhteydessä, ja Arttu totta kai muistaa sen. Nykyisin Arttu istuu ruokapaikallaan jo valmiiksi tassu ojossa, kun vasta kävelen ruokakupin kanssa sinne. Oppivainen koira. ;)

Saattaa olla, että Artusta kasvaa isona fiksumpi kuin omistajansa, merkkejä siitä on jo nähtävillä... Yhtenä aamuna kun olin lähdössä töihin, kävin laittamassa makuuhuoneen ovea kiinni. Arttu tietysti ryntäsi sinne, eikä suostunutkaan tulemaan huoneesta pois; tiesi varmaan jäävänsä yksin kotiin. Olin menossa Arttua kohti ottamaan syliin, niin koira pinkaisikin sängyn alta huoneen toiselle puolelle. Siellä Arttu sitten juoksi minua pakoon sängyn alla puolelta toiselle ja katsoi aina toisella puolella ollessaan ilkikurisesti. Artun tavoitteena taisi kuitenkin olla sänkyyn pääseminen, sillä lopulta hyppäsi sängyn reunaa vasten ja siitä sain sitten kopattua Artun syliini. :)
Arttu onneksi on vielä niin pieni, ettei sänkyyn itse pääse hyppäämään. Muuten varmaan siellä olisikin joka aamu; nytkin on herätyskellojen soidessa kova hinku päästä sänkyyn. Sängyn reunaa vasten seisten Arttu sitten antaa aamupusuja innoissaan. Eiköhän se sänkyyn hyppääminenkin kohta onnistu; kahdesti Arttu on jo sattumalta päässyt sohvalle hyppäämään! On sitten siinä vaan ihmetellyt, että miten minä tänne tulin, kun eihän kukaan minua nostanut.
Huimapäisin Artun hypyistä on kyllä ehdottomasti ollut n. 2 kuukauden ikäisenä tapahtunut loikka sohvalta. Meille tullessaan sohva oli Artulle jännä paikka, ja aluksi Arttu meinasikin aina vaan kävellä sohvalta alas, eikä tajunnut siinä olevan pudotusta. Sohvan vieressä ollut sohvapöytä kiinnosti myös, ja sinnekin Arttu yritti kävellä suoraan sohvalta, olivathan ne sentään suunnilleen samalla korkeudella. Kun Arttu otettiin sohvalle, työnsimmekin sohvapöytää kauemmas, jottei Arttu tosiaan kävele pöydälle. Yhtenä iltana Arttu sitten katseli sohvan reunalta pitkään sohvapöydälle, joka oli 30-40 cm päässä sohvasta. Sohvapöydällä taisi tuolloin olla karkkeja kulhossa, joten totta kai ne Arttua kiinnostivat. Pitkään Arttu näytti siltä kuin keräisi rohkeutta hyppäämiseen, mutta en ikinä olisi uskonut, että Arttu niin pitkää matkaa lähtisi hyppäämään. No, niinhän Arttu kuitenkin teki! Yhtäkkiä koira seisoi keskellä sohvapöytää ja oli itsekin ihmeissään miten hän tähän pääsi. Onneksi Arttu oli enemmän ihmeissään tapahtuneesta kuin omistajansa, niin saatiin Arttu pois pöydältä, ennen kuin ehti edes tajuta vieressä olevia karkkeja. :)



Arttu näytti viikonlopun jäljiltä kovin laihalta, kun oli ripuloinut ja syönyt vain vähän. Ollaan punnittu Arttu joka lauantai, mutta viime lauantaina jostain syystä oli ajatukset jossain muualla kuin punnitsemisessa, niin se unohtui. Tiistaina sitten punnittiin Arttu, kun tosiaan näytti niin hoikalta. Yllätys oli melkoinen, kun Arttu oli reilun viikon takaisesta punnituksesta kasvanut - ripulista huolimatta - 0,8 kg! Artun paino oli siis tiistaina 8,9 kiloa. Tänään punnitsin Artun jälleen, ja Arttu todella kasvaa silmissä! Tänään painoa oli jo 9,3 kg!