Artulla on ollut toiminnan täyteinen viikonloppu! Kaikenlaista jännää tapahtunut ja Arttu päässyt kokemaan monenlaista uutta.

Vietettiin viikonloppua Markon vanhempien luona ja jännistä jutuista ensimmäinen oli tietysti Markon kolme pikkusisarusta, joista nuorin on 4-vuotias. Vilinää ja vilskettä riitti, ja Arttu oli menossa mukana neljäntenä lapsena. :) Arttu taisi olla se kaikista vauvoin, kun piti päästä nukkumaan sänkyyn ja syliin aika ajoin.
Nyt Arttu muuten ensimmäistä kertaa hyppäsi itse sänkyynkin! Sohvalle on hypännyt kerran vahingossa, mutta sänkyyn ei vielä kertaakaan. Aamuisin Arttu yleensä hyppää sängyn reunaa vasten ja alkaa tepsuttamaan etutassujaan sänkyä vasten; sillä Arttu tahtoo sanoa "Ottakaa minut sänkyyn!" Toisinaan Arttu aamuisin pääsee käymään sängyssä, mutta muuten Arttu kyllä nukkuu omassa kopassaan.
No, nyt sitten sekä lauantai- että sunnuntaiaamuna Arttu hyppäsi sängyn laitaa vasten ja alkoi tepsuttelemaan etutassujaan. Kumpikaan ei kuitenkaan reagoinut, että olisi Artun nostanut sänkyyn. Arttu turhautui, ja päätti itse yrittää hypätä, ja sehän onnistui! Arttu kun seisoi sängyn vieressä omassa kopassaan, joten nousu ei ollut niin korkea. Ja koska temppu onnistui lauantai-aamuna, pitihän Artun sunnuntaiaamunakin päästä herättämään isäntäväkensä samalla tavalla. :)

Viikonlopun tarkoituksena oli opettaa Arttua vapaana oloon sekä jäniskoirana olemiseen.
Totuttautuminen alkoi eilen, kun Marko kävi metsällä ja toi tuliaisiksi Artulle jäniksen maksan ja etujalan.

 

Kyllä kelpasi Artulle! Arttu oli niin omistushaluinen jäniksenkäpälästä, että puristi suun niin tiukasti kiinni, ettei Marko meinannut saada jalkaa enää pois suusta.

Tänään Arttu sitten sai kokeilla jäniskoiran roolia ensimmäistä kertaa, kun lähdettiin porukalla jänismetsälle. Artulla oli lainassa naapurin tutkapanta, mutta hienosti Arttu pysyi näkyvissä koko ajan. Ihmeissäänhän tuo tuntui olevan, kun pääsikin juoksemaan vapaana, mutta selkeästi mielissään.

Jäniksen jälkiä seurattiin, mutta ei oikeaa pitkäkorvaa tullut vastaan. Ei Arttu oikein vielä ymmärtänyt jälkien haistelusta mitään; enemmän tuntui kiinnostavan edellispäivänä metsässä kulkeneen koiran jäljet. Mutta pikkuhiljaa.. Nyt ainakin on testattu se, että Arttua pystyy pitämään vapaana metsässä, eikä katoa samantien karkuun. Arttu vaan on nyt niin paljon lumen, heinien ja oksien värinen, että välillä oli vaikeuksia erottaa Arttua metsän seasta. :)



Vajaan parituntisen metsälenkki otti kyllä Artulle voimille. Lumi oli lähinnä vetistä, ja Arttu oli ihan litimärkä metsässä tarpomisen jälkeen. Kylmäkin tuntui pienellä olevan; raukka jo tärisi, kun lähdettiin pois metsästä. Arttua tosin ei kylmä tuntunut haittaavan; metsään olisi mielellään jäänyt vieläkin juoksemaan.
Kun päästiin sisälle, olikin sitten edessä operaatio Artun puhdistus. :) Ensiksi tietysti piti kuivata litimärkä koira ja lämmitellä pyyhkeen sisällä. Sitten alkoi tunnin kestävä takiaisten irroittaminen; niitä oli tassut ja rinta täynnä. Samalla tuli sitten hoidettua karvojen nyppiminen, koska takiaisten mukana irtosi runsaasti karvaa. Kävin samalla läpi koko koiran, ja kyllähän sitä karvaa melko paljon irtosi.
Arttu otti rennosti tämän operaation ajan; herra nukkui kerällä sylissäni ja heräsi ainoastaan silloin, kun revin irti isompaa takiaisjoukkiota, joka varmaan hieman sattui. Arttu ei kyllä tiennyt mitään niistä karvojen repimisestä; kuorsaus vaan kuului sylistä. :)



Arttu kävi lauantaina pitkällä lenkillä Markon äidin kanssa, juoksi kovasti lelujen ja lasten kanssa sisällä ja harjoitteli luoksetuloa pitkän narun kanssa pellolla, joten kovasti liikuntaa tuli Artulle normaalien pissalenkkien (jotka nekin olivat toisinaan melko pitkiä) lisäksi. Arttu nukkui koko automatkan kotiin ja nähtävästi nyt kotonakin uni maistuu. Päiväruuan toin Artulle tunti sitten, mutta vieläkään ei ole Arttu jaksanut nousta uniltaan niin paljoa, että olisi raahautunut syömään.
Arttu on ilmeisesti tottunut viikolla nukkumaan iltapäivään asti, kunnes tulemme kotiin, niin tuntuu, että joskus viikonloput ottavat koville, kun saatetaan lenkkeillä useita kertoja päivässä tai vaikka vaan olla ulkona arkipäiviä enemmän. Mutta jääpähän sitten ainakin Arttu hyvillä mielin maanantai-aamuna yksin kotiin nukkumaan. ;) Viime maanantaina Arttu itseasiassa oli niin väsynyt, että puoli kuudelta kopasta kuului vain haukotus, kun olisin Arttua vienyt aamupissalle. Koko aamun Arttu nukkui ja aamuruokaa söi vain vähän kupin edessä maaten. Oli pienelle koiralle rankkaa herätä puoli kuudelta, kun viikonloppuna sai nukkua kahdeksaan saakka.

Kaiken tämän jännittävän lisäksi Artulla oli viikonlopun (ja on toki edelleen) hampaiden vaihtuminen meneillään. Hampaat alkoivat heilua jo viikolla ja perjantaina huomattiin, että alas eteen on tullut kaksi upouutta hammasta! Vanhat olivat vielä paikoillaan, mutta heiluivat kovasti.
Viikonlopun ajan on sitten koitettu saada etuhampaita irti heiluttamalla ja vetoleikeillä. Kovin kipeiltä Artun ikenet vaikuttaa, kun ei oikein anna koskea alaleukaan ja pureskelee kovasti kaikkea.
Toinen heilurihammas on edelleen paikoillaan; se tosin heiluu niin kovasti, että ei kovin paljoa tarvita, että se irtoaa. Artun ensimmäinen hammas irtosi viime yönä! Aamuyöllä herättiin siihen, kun Arttu ulisi kopassaan ihan hädissään. Kun laitettiin valoja päälle, niin Arttu lähti juoksemaan huoneessa ja ulisi paniikissa. Sitten ihan yhtäkkiä Arttu lopetti ja oli ihan uninen. Luultiin, että Arttu näki jotain painajaista, ja heräsi vasta juostessaan. Totuus kuitenkin paljastui, kun katsoi Artun suuhun. Etuhammas oli lähtenyt irti ja se ilmeisesti Arttua satutti. Hammaskin löytyi kopan pohjalta, joten saatiin Artun eka hammas säilöttyä talteen. ;)
Nyt tässä sitten vaan odotellaan, että milloin ne muut hampaat irtoavat ja onko niidenkin lähdön yhteydessä Artulta luvassa samanlainen show. :)