"Älä kuvaa mua, mennään jo leikkimään lumihankeen!"

Jyväskylä (niin kuin koko Suomi) on viime viikkoina ollut kovin luminen ja etenkin tällä viikolla lunta on satanut reilusti; itse asiassa sataa parhaillaankin. Artusta lumi on ihanaa, ja koira ei saa tarpeekseen lumihangessa mylläämisestä. Lenkkeily Artun kanssa on nyt ollut lumesta johtuen melko hidasta, kun jokaisen lumipenkan päälle pitää nousta ja ihanimmissa lumihangissa pitää käydä mylläämässä.

Arttu kun on niin pieni (tai lähinnä lyhytjalkainen), luulisi, että ei menisi mielellään lumihankeen. Etenkin näihin lumihankiin, jotka ovat korkeampia kuin Artun säkäkorkeus. :D
Mutta ei, siellä Arttu urhoollisesti taivaltaa innoissaan eteenpäin, kuten alla olevasta kuvasta huomaa. :)


Lumessa eteenpäin, omia jälkiä takaisin ja lopuksi vielä kipuaminen ison lumikasan päälle.

Lähistöllä onneksi on monta lumikasaa ja –hankea, joten ihan heti ei Artulta peuhaamispaikat lopu.
Artun täytyy siis saada kivuta korkeidenkin lumikasojen huipulle ja tarkkailla sieltä tilannetta. Hauskin tilanne oli toissapäivänä, kun lenkkeiltiin isomman tien varressa, jossa kävelytie on korkeammalla kuin ajotie. Arttu kipusi tien ja kävelytien väliin jäävän lumipenkan päälle ja oli siis suunnilleen samalla tasolla kuin minun pääni. Sieltä Arttu sitten katseli alaspäin ohiajavia autoja ihan innoissaan. Arttu sai aiheutettua myös sydämentykytyksiä minulle, kun luulin Artun vain rauhaisasti katselevan maisemia ja ottikin yhtäkkiä spurtin kohti autoja ja meinasi hypätä ajotielle. Onneksi se jäi vaan yritykseksi, eikä olisi tainnut hihan mittakaan riittää siihen, että Arttu olisi ajotielle asti päässyt.


Kukkulan kuningas. :)

Arttu on kehittänyt jo oman tyylinkin lumihankeen pissaamisessa. :) Hän siis hyppää lumihankeen niin, että etujalat sojottavat eteenpäin ja takajalat taaksepäin. Ja siinä asennossa mahallaan maaten siis pissaa. :) Tähän asentoon kuuluu myös, se että totta kai jalkaa pitää nostaa – nyt kun Arttu on sen hienosti oppinut. Se vain välillä on melko hankalaa tässä asennossa. :)
Arttu tosiaan nykyisin nostaa jalkaa oikeastaan joka kerta; aiemmin se oli noin 80 % pissoista, eikä koskaan aamupissalla väsyneenä. Tosin Arttu ei varmaan ihan ole ymmärtänyt vielä jalan nostamisen merkitystä, sillä viime viikolla nosti kerran etujalkaa pissatessaan. :D
Mutta pääosin onnistuu hienosti jalan nostaminen ja merkkaamisen jalon taidonkin Arttu on jo oppinut.

Kylmä ei Artulla ole pakkasista huolimattakaan ollut. Meillä ei kyllä mitään lisävaatetusta ole Artulle tarvittu, ei tunnu arastelevan edes tassujaan.
Ainut huono puoli lumessa lenkkeilyssä on se, että Artun tassuihin, mahaan ja kuonoon jää paljon lunta kiinni. Yleensä lenkillä Arttu heittää itsensä kyljelleen lumihankeen ja alkaa putsaamaan itse tassujaan; niissä välillä on melkoiset lumipallot. Niitä sitten yhdessä irrotellaan kesken lenkin, jotta Artulla on mukavampi kävellä.
Ja yhdessä tietysti putsataan tassut lumesta myös tuulikaapissa sisälle mennessä. Arttu vaan yleensä tahtoo putsata juuri sitä tassua, jota minäkin olen puhdistamassa; helpottaa hirveästi hommaa. ;)


Lumiturpa.

Arttu muuten sai tällä viikolla elämänsä ensimmäiset valjaat! Tai autovaljaathan Artulla on jo ollutkin, mutta nyt siis kaulapanta korvattiin valjailla ja toimiva ratkaisu näyttäisi olevan. Arttu ei vedä enää niin paljoa ja tuntuu itsekin tykkäävän valjaista. Tosin niiden sovitus kaupassa ei ollut kaikista helpointa, kun Arttu kyllästyi sovittamiseen ja meni kyljelleen nukkumaan eläinkaupan lattialle. ;)


Uudet hienot valjaat.