En tiedä johtuuko uhmaiästä, yksinoloon turhautumisesta, kovasta ikävöinnistä vai mistä, mutta Arttu on alkanut terrorisoida ihan kunnolla ollessaan yksin kotona.

Sehän on jo ihan totuttua, että Arttu usein yksin ollessaan on avannut portin yläkerrassa. Artun tekniikkana näemmä on hypätä porttia vasten niin kovalla voimalla, että koko portti on vääntynyt. Kun sitä vasten pari kertaa hyppää, kaksi lukkoa (kyllä, kaksi!) antavat periksi ja portti avautuu. Lukot siis pysyvät kiinni-asennossa, mutta portin ovi aukeaa.
Tästä ilmeisesti oli tullut Artulle jo niin helppo murtautumistehtävä, että hän päätti viime viikolla lisätä haastetta. Seuraavana vuorossa oli luonnollisesti tuulikaapin ovi, jonka Arttu opetteli avaamaan. Eli hyppi ovea vasten niin kauan, että vahingossa osui ovenkahvaan ja avasi oven.  Ja kun se kerran oli opittu, pitihän Artun sitä hyödyntää joka päivä. Eli viime viikolla poikkeuksetta joka kerta, kun Arttu oli jätetty yksin kotiin yläkertaan portin taakse, Arttu kuitenkin odotteli tuulikaapissa.
Ja tuulikaappi täynnä kenkiä on aivan ihana paikka pienen Artun viettää aikaa. Ensin kiipeillään kenkätelineessä ja hyllyllä talloen kaikki kengät, sitten kuljetetaan niitä pitkin tuulikaappia ja mahdollisesti vähän maistellaankin. Jos tuulikaappiin on unohtunut Markon pelikassi, pitää senkin sisältö tietysti tutkia ja levitellä ympäriinsä. Etenkin kassissa oleva muovinen juomapullo on ihana lelu.

Perjantaina Arttu sitten päätti tuulikaapissa ollessaan myös viettää ruokatauon. Tuulikaapissa odotteli siis täysi 15 kg säkki, joka oli juuri haettu kaupasta. Oli toistaiseksi tuulikaapissa, kun edellisessä säkissä oli vielä pohjallinen jäljellä. Arttu oli jo aiemminkin haistellut ja hieman raapinut ruokasäkkiä, mutta jättänyt sen muutoin rauhaan. Perjantaina ilmeisesti oli niin kova nälkä, että oli pakko päästä ruokasäkin kimppuun.
Arttu siis oli repinyt säkin auki (todella ihanasti kulmasta niin, että säkin sisällön joutui kauhomaan vanhaan ehjään säkkiin..) ja syönyt sieltä x-määrän ruokaa. Onneksi sentään säkki ei ollut tyhjä. :D Mutta jos jotain on pääteltävissä perjantai-illan kakan määrästä sekä ruokahaluttomuudesta, ruokaa katosi säkistä melkoinen määrä Artun mahaan.


Revitty ruokasäkki ja ympäriinsä levitellyt kengät. "Hei en mä oikeesti oo mitään tehnyt!


Tämän kuvan ilme kertoo Artun tunnelmat tapahtuneen jälkeen. ;)

No, tästä viisastuneena tietysti pyrimme estämään Artun pääsyn tuulikaappiin entistä paremmin ja käänsimme kahvan väärinpäin. Yhden kerran yksin ollessaan Arttu on odottanut tuulikaapin oven takana, mutta muutoin on kyllä saanut väärinpäinkin olevan kahvan auki. Sunnuntaina kauppareissulle lähtiessä Marko meni jo etukäteen ulos ja seurasin hetken aikaa Artun pomppimista tuulikaapin ovea vasten. Tekniikkana tässä on hyppääminen ovea  vasten ja kahvan kääntäminen kuonolla! Arttu taitaa olla liian fiksu avaamishommissa; pitänee ostaa Artulle aktivointipallon sijaan leluksi esim. munalukolla varustettu laatikko tai jotain muuta, jossa on todellista haastetta Artulle? :D

No, jottei Artun tuhot jäisi ihan näin pieneen, pakko kertoa myös lauantaipäivästä. Lähdettiin aamulla auttamaan Markon serkkua muutossa ja Arttu yllättäen jäi yksin kotiin siksi aikaa. Portin taakse, kuten ennenkin, vaikka eihän se portti kauaa ole Arttua pidätellyt.
Kävin muuton välissä käyttämässä Arttua ulkona, niin oli melkoinen yllätys kotona. Positiivista oli se, että tuulikaapin ovi oli pysynyt kiinni (tällöin oli väärinpäin käännetty kahva ensimmäistä kertaa käytössä) ja Arttu odotti oven takana. Hieman yllättävää oli se, että oven takana odotti myös yläkerran portti. Siis ei pelkästään se avautuva ovi portista, vaan myös seinässä kiinni ollut osuus. Siis ihan koko portti.
Mielenkiintoista olisi ollut nähdä, miten portti ja Arttu ovat yläkerrasta tulleet portaat alas eteiseen. Ainakin portaissa oli puunpalasia, ruuveja ja kahdessa portaassa valkoinen maalijälki portista. Porttia ei ole nyt laitettu takaisin paikoilleen, melko turhaa se taitaa olla. Eikä ainakaan Arttu satuta itseään liukuessaan portilla portaita pitkin. :)

Samaisella kerralla Arttu oli käynyt nuuskimassa keittiössä tiskipöydällä olleita tiskejä. Vaikka Arttu on matala, niin kuitenkin niin pitkula, että ylettyy jo tiskipöydälle ja keittiön tasoille. Nyt oli tiskipöydälle jäänyt likaisia tiskejä, jotka varmaan tuoksuivat Artun mielestä ihanalle ja niitä piti käydä nuuskimassa. Siinä ohessa oli ilmeisesti tönäissyt lasin kumoon ja kotiin tullessa odotti vain lasinsirpaleet. Onneksi sirpaleet olivat kuitenkin tiskipöydällä, eikä lattialla.
Eli ihan hyvä saldo lauantaipäivälle; ainoastaan portti ja juomalasi menivät rikki. ;)

Artun kasvattaja joskus sanoi, että jotkut koiranomistajat ovat jättäneet videokameran kuvaamaan yksin kotona olevaa koiraa ja nuo videot ovat olleet tylsää katsottavaa, koska koira yleensä vaan nukkuu. Olen miettinyt, että meidänkin pitäisi jättää videokamera kuvaamaan Arttua jonain päivänä. Videokameran paikan valinta voi vaan tuottaa haasteita, sillä tuhojäljistä päätellen Arttu kuitenkin viettää aikaa joka kerroksessa asunnossamme. Tästä kertoo esim. se, että yhtenä päivänä yläkerrassa ollut ruuvimeisseli löytyi kotiin tullessa alakerrasta keskeltä olohuoneen lattiaa. :)

No, onneksi Artun tuhot ovat kuitenkin vielä melko lieviä. Onhan niitä kauhutarinoita koirista, jotka menevät seinien läpi, syövät paneelit ja vetävät muovimatot lattialta.
Ja ainakin positiivista on se, että vielä pari viikkoa sitten Arttu kävi koko asunnossa vapaana ollessaan pissaamassa kostoksi sohvalle vai vähintäänkin lattialle. Nyt tämän viikon aikana pissat ovat tulleet vain ja ainoastaan paperille, jos niitä on tullut lainkaan.
Onneksi Arttu ei vaan (vielä) ole tajunnut, mitä sohvalle pissaamisella voi saavuttaa. ;) Vähän aikaa sitten oli pissainen sohvan kulmapala pesussa ja Arttu löysi jäljelle jääneestä aukosta itselleen ihanan nukkumasopen. Kun kulmapalaa tuotiin paikoilleen pesun jälkeen, Arttu vinkui hädissään. No, toivotaan, ettei sohvalle pissaaminen kuitenkaan enää lisäänny. :)


Artun ihana nukkumapaikka sohvan kulmapaikan kohdalta.