Aloitettiin Artun kanssa koirakoulu viime viikolla. Ja, no niin no, menihän se jollain tapaa. :D

Pohjustukseksi kerrottakoon, että Arttu on koira, joka rakastaa kaikkia. Tarkoittaen siis kaikkia ihmisiä (esim. lenkillä Arttu tervehtisi mielellään kaikki vastaantulijat, eikä ole vielä tähän mennessä ketään ihmistä pelännyt), kaikki koiria (Arttu ei ole koskaan murissut tai haukkunut kellekään koiralle; harvemmin Arttu myöskään on ketään pelännyt), kaikkia kissoja (joiden kanssa Arttu mielellään leikkisi, eikä ymmärrä miksi kissat yleensä joko juoksevat karkuun tai koittavat läppäistä tassulla) ja kaikkia muitakin eläimiä, joita on tähän mennessä päässyt näkemään.
Siihen, että Arttu rakastaa kaikkia, liittyy hyvin olennaisesti myös se, että Arttu on innoissaan kohdatessaan kenet tahansa ihmisen, koiran yms. Toki tutuista Arttu tykkää enemmän ja onkin luonnollista, että heitä tervehtii iloisesti esim. yrittäen nuolla naamaa. Mutta monesti on tullut lenkilläkin vastaan ihmisiä, jotka ovat halunneet silittää Arttua ja Arttu on tehnyt tuttavuutta mm. yrittämällä hypätä syliin.
Monesti sanotaan, että etenkin pienet pennut pelkäävät herkästi miehiä, erityisesti parrakkaita miehiä. Artulla ei kyllä tämä ilmennyt pentuaikanakaan mitenkään. Kaikki ihmiset olivat ihania, sukupuolesta tai ulkomuodosta huolimatta.
Arttu rakastaa kaikkia ihmisiä varauksetta, ja monesti ollaankin Markon kanssa mietitty, että lähtisiköhän Arttu helposti ventovieraan mukaan; monesti kun vaikkapa lenkillä joku ventovieras tuntuu kiinnostavan minua tai Markoa enemmän. No, ainakin kyläpaikoista lähtiessä Artulla on hirmuinen hätä, jos minä ja Marko pakataan autoa, ettei häntä vaan jätetä.

Mitä siitä sitten seuraa, kun yhdistetään yksi ihmis- ja eläinrakas uhmaikäinen koira ja viisi vierasta koirakkoa? Voin kertoa, että ei ainakaan keskittymistä tai kouluttautumista. :D

Ensimmäiselle koirakoulukerralle viime viikolla mentiin jo hyvissä ajoin pihalle odottelemaan, jotta Arttu saa a) purkaa energioita, b) nuuskia ympäristön ja c) tutustua uusiin koirakavereihin. Vaikka aikaa ensimmäisen koirakaverin paikalle saapumisesta tunnin alkuun meni kymmenisen minuuttia, ei Arttu kyllä rauhoittunut lainkaan.
Ensimmäinen koirakoulukerta menikin oikeastaan täysin vain siinä, että piti hihnaa kireällä ja esti Arttua pääsemästä muiden koirien luo. Arttu oli kuin ei tuntisikaan minua tai Markoa ollenkaan (Marko toimi ensimmäisellä kerralla Artun ohjaajana, kun itse kärsin vielä flunssasta/kuumeesta), herkut eivät kiinnostaneet lainkaan ja lähes kaikki jo opitut komennot yllättäen unohtuivat.
Ainoa minkä Arttu osasi ensimmäisellä koirakoulukerralla oli ”Paikka”. Joka siis osattiin niin, että Arttu istui paikallaan ja vinkui koko ajan muita koiria katsellen.
Tunnin aikana Arttu kiskoi niin valtavasti, että oli lopputunnista jo niin väsynyt, ettei senkään takia jaksanut enää keskittyä opettelemaan mitään uutta. Viimeisenä harjoituksena oli luoksetulo, joka olisi voinut sujua hyvin, jos Arttu ei olisi ollut niin väsynyt; nyt Arttu vaan läähätti läkähtyneenä, eikä olisi millään jaksanut juosta Markon luokse.

Koirakoulussa opitaan joka kerta muutama uusi juttu, jotka sitten ovat läksynä seuraavan viikon kerralle. Ensimmäiseltä kerralta saatiin neljä läksyä – joista mikään ei siis onnistunut koirakoulussa opeteltaessa. Kaikki jutut olivat sellasinaan Artulle ihan uusia, mutta Arttu onneksi on nopea oppimaan. Niiden treenaaminen aloitettiin heti ja keskiviikko-iltana (koirakoulu on siis tiistaisin) Arttu osasi kaikki neljä asiaa sekä kotona että pissalenkin yhteydessä.


Yhtenä läksynä ensimmäiseltä koirakoulu-kerralta oli eteen istuminen ja katsekontakti.

Kovasti treenattiin läksyjä joka päivä (ohjeena oli treenata niitä kolme kertaa päivässä 5-10 minuuttia kerrallaan) ja viikonloppuun mennessä ne sujuivat kuin vettä vaan; myös silloin kun paikalla oli häiriötä, lapsia tai koira.
Oltiin viikonloppuna Kinnulassa ja siellä sai hyvää häiriötreenausta, kun Markon sisarukset hälisivät vieressä. ;) Ja kyllähän lapset myös innostuivat itsekin harjoittelemaan Artun kanssa läksyjä sekä vähän myös muita temppuja, mitä Arttu osaa. Pyöriminen taisi olla suosikkiharjoitus. :)

Kinnulassa muuten aina huomaa, kuinka Arttu kasvaa ja aikuistuu, eli rauhoittuu. Ensimmäisillä visiiteillä Kinnulaan Arttu oli ihan innoissaan lapsista, juoksi ympäriinsä päättömästi. Nyt kerta kerralta Arttu on rauhoittunut, ja nyt ei oikeastaan edes jaksanut välittää lasten riehumisesta.
Ainoa, joka sai Artun riehaantumaan kunnolla Kinnulassa oli jäätelöauto. :D Sellaista ei ole Arttu tainnut ennen nähdä, joten oli siitä ihan ihmeissään. Samassa yhteydessä Arttu sitten hyppäsi Markon nuorimman siskon (4,5v) päälle ja sai aikaan naarmun poskeen. Jos Arttu osaisi puhua, niin hypyn yhteydessä olisi varmaan sanonut ”Hei kato kaveri, mikä ihme toi on?”, ihan siltä se Artun meno vaikutti. :)
Arttu ja 4,5v Eeni olivat kyllä hyvä parivaljakko, kun ovat nyt suurin piirtein samanpituisia ja –painoisia. Eenikään ei enää pelkää Arttua, kun Arttu on vähän rauhoittunut, niin voivat nyt rauhassa leikkiä yhdessä. Parasta puuhaa viikonloppuna näillä kahdella taisi olla kuitenkin ikkunasta ulos katseleminen, joka oli hauskan näköistä myös muiden mielestä. :)


Arttu ja Eeni katselemassa ikkunasta.

Eilen oli sitten vuorossa taas koirakoulu. Arttu oppi läksyt hyvin ja melko toiveikkaina suunnattiin koirakouluun. Mutta yllätysyllätys, kun koirakoulun hallin ovi aukesi, ei läksyjen muistamisesta ollut enää tietoakaan.
Tällä kertaa muiden koirien lisäksi erityisen kiinnostavaa oli kaikki hajut hallin lattian hiekassa. Niitä Arttu nuuhkutteli niin paljon, että ei herkut kelvanneet, vaikka ihan nenän eteen laittoi. Nyt herkkuina oli maksapihvin palasia, niiiiiin vastustamattomia Artun mielestä, mutta koirakoulussa eivät kelvanneet. En oikein tiedä mitä enää herkuksi keksisi, kun ei mikään tunnu Artun nenää miellyttävän, jos vaihtoehtona on muut koirat ja niiden tuoksut lattiassa.
No, läksyjen esittäminen epäonnistui, vaikka Arttu ne täydellisesti osasikin. Ainoastaan luoksetulo MELKEIN onnistui; Arttu lähti täysillä juoksemaan kohti, mutta kesken matkaa laittoi jarrut pohjaan ja jäi tervehtimään koirakavereita. :D

Uusia asioita opittiin neljä. Onneksi niiden opettelu onnistui huomattavasti edelliskertaa paremmin.
Harjoitus  1: Hampaiden katsominen makupalan avulla. Hampaat näkyi, mutta Arttu yritti syödä makupalaa koko ajan, joten leuat liikkuivat. Positiivista, että Arttu malttoi pysyä paikoillaan sen aikaa.
Harjoitus 2:  Luoksetulo seisten. Artun piti ensin haistella ympäristöä, joten saatiin ensimmäinen onnistunut yritys vasta, kun lähes kaikki muut olivat jo valmiita (tarkoituksena siis saada kolme onnistunutta yritystä). Ehdittiin kuitenkin kahdesti onnistua; johtuen pitkälti siitä, että muut olivat loppuajan seinustalla odottamassa seuraavaa harjoitusta.
Harjoitus 3: Sivulletulo. Tämä onnistui täydellisesti! Aiemmin ei makupalat kiinnostaneet (ts. Arttu käänsi pään pois kun tarjosi, eikä yhtään haistellut makupalaa) ja nyt Arttu oli yhtäkkiä niistä turhankin innoissaan. Ongelmana oli Artun pitkulainen muoto, joka tarkoitti sitä, että minun piti ohjata kädelläni tooooodella kauas, jotta Arttu mahtui kääntymään. Arttu taas oli niin innoissaan (ihme kyllä) makupalasta, että yritti tehdä omia käännöksiä väärään suuntaan, jotta pääsisi nopeammin makupalan luo. Mutta kun Arttu tajusi mistä on kyse, tämä harjoitus onnistui loistavasti. Ja useita kertoja!
Harjoitus 4: Luoksetulo piiloon. Tarkoituksena kai oli, että koira innoissaan etsisi piilossa olevaa omistajaansa. Sitten kun Arttu vihdoin tuli piilopaikkani luo, Arttu oli kiinnostuneempi siitä, että mikä ihmeen paikka tämä on, kuin siitä, että missä minä olen. No, pääasia, että Arttu kuitenkin tuli sinne minne pitikin.  :)
Viime kerralla treenattiin myös esteen ylitystä; Arttu ei vaan tainnut edes tajuta, että siinä oli kyse jostain koulutuksesta, niin reippaasti ja ”ohimennen” Arttu esteen ylitti. :)


Sivulletulon treenausta "ikiomassa harjoitusmaastossa", eli naapuruston pesiskentällä. :)

Vaikka Arttu ei koulutuksessa yleensä kaikkea osaakaan, vaikka yrittää kovasti vetää vain toisten koirien luokse ja vaikka on ehdottomasti ryhmänsä koheltaja, on Artusta löytynyt myös hyviä piirteitä koirakoulun aikana. Tai no, tiedossahan nämä olivat jo aiemminkin ja johtuvat samasta syystä kuin Artun ongelmatkin koirakoulussa, eli suuresta rakkaudesta kaikkia kohtaan. Arttu ei siis ole aggressiivinen ketään kohtaan, mutta ei myöskään pelkää tai arastele ketään; näitäkin kun kurssilta löytyy. Arttu ei myöskään ole kertaakaan haukkunut koirakoulussa, vaikka jotkut haukkuvat ja jotkut toiset yhtyvät siihen haukkuun.

Vaikkakin n. 80% ajasta Arttua ei kiinnostaneet herkut, meni eilinen koulutus kuitenkin kaiken kaikkiaan jo huomattavasti paremmin kuin edellinen. Tästä ei voi kuin kehittyä! ;) Toivotaan, että viimeisellä koulutuskerralla (jota ennen on vielä 6 koulutusta) Arttu pystyisi olemaan huomioimatta muut koirat ja herkutkin kiinnostaisivat. :)
Sitä ennen tarvitaan vielä paljon treeniä, treeniä ja treeniä. Mennään itse asiassa perjantaina ”lisäkoulutukseen”; kurssin yhteydessä on mahdollista käydä joka toinen viikko vapaaehtoisissa yhteistreeneissä, joissa harjoitellaan kurssilla opittuja asioita. Ja jossa on siis myös muita koiria kuin tiistain ryhmässä. Lue: perjantain koulutus menee Artulta siihen, että yrittää tutustua uusiin koiriin. :)