Artun koirakoulu jatkuu ja edistystä on tapahtunut, huimasti!
Kerrottakoon ensin niistä viime perjantain yhteisharjoituksista. Yhteisharjoitukset ovat siis vapaaehtoisia, joihin voi osallistua kuka tahansa kyseisen koirakoulun kursseilla oleva koira. Eli siellä oli siis hyvin eritasoisia, -ikäisiä ja –kokoisia koiria. Ja kun normaalisti koirakoulussa on 6 koirakkoa, perjantain treeneissä niitä oli parikymmentä! Kyllä oli Artulle aluksi ihmettelemistä, kun oli niin paljon uusia kavereita ympärillä. :)
Johtuen ihanista uusista koirakavereista meillä meni taas vähän hössötykseksi perjantain treenit. Arttu olisi halunnut tutustua jokaiseen koiraan ja omistajaan, eikä malttanut juurikaan rauhoittua paikoilleen. Pujotteluharjoituksessa (jossa jokainen koira vuorollaan kiersi ringissä olevat koirat pujotellen vuorotellen etu- ja takapuolelta) Arttu luuli, että ideana on päästä nuuskimaan mahdollisimman montaa koiraa ja tässä tavoitteessaan Arttu onnistuikin hyvin. :D Sen verran jännä taisi kuitenkin pujotteluharjoitus olla, että sen jälkeen kun palattiin omalle paikalle, Arttu kyykistyi saman tien kakalle. :P Voin kertoa, että oli todella helppoa yrittää kerätä kakat maasta NOPEASTI, kun toisessa kädessä on joka puolelle kiskova koira ja ympärillä monta iiiiihanaa koiraa, johon pitäisi tutustua.
Perjantain harjoituksissa keskityttiin pitkälti ohitteluun, muiden koirien huomioimattomuuteen jne Artulle erittäin tarpeellisiin koulutuskohteisiin. Positiivista oli se, että Arttu sentään muutaman kerran malttoi istua paikalleen ja söi jopa muutaman herkun. :D
Viimeisenä harjoituksena koirat vaihtoivat omistajaa. Useimmat koirat olivat ihan kauhuissaan joutuessaan toisen ihmisen kuljetettavaksi. Vielä kamalampaa monille koirille näytti olevan se, että oma omistaja oli toisen koiran seurassa; mustasukkaisuutta oli hallissa havaittavissa. ;) Mutta miten meidän pikku-Arttu suhtautui? Heti ensimmäisenä hyppäsi uutta ihmistä vasten ja antoi märkiä pusuja. Sitten höntyili eteenpäin joka puolelle hajujen ja toisten koirien perässä. Ja lopuksi kun koirat palautettiin omistajilleen niin, että omistaja kutsui omaa koiraa luokseen; Arttu ei ollut huomaavinaankaan minun huuteluani ja kun lopulta tuli kohden, ei vilkaissutkaan minuun päin, vaan lähistöllä olevat koirat olivat kiinnostavampia. Että ei tainnut Artulle vielä kovin ikävä tulla. ;)
Arttu poseeraa.
Tiistain koirakouluun menin kauhunsekaisin tuntein, sillä oltiin Artun kanssa tosi huonosti treenattu läksyt. Joista yhtä Arttu ei ollut viikon aikana sisäistänyt kunnolla.
Tällä viikolla testattiin, josko koirapuistossa käyttäminen ennen koirakoulua auttaisi Artun keskittymiskykyyn. Oltiin koirapuistossa vajaa tunti juoksemassa. On niin hauskan näköistä viedä Arttu koirapuistoon, kun pikkuinen on niin innoissaan uusista (tai nyt jo osin vanhoistakin) kavereista. Arttu on oppinut autossa reitit sekä koirapuistoon että koirakouluun ja vinkuna takapenkillä alkaa hieman ennen perillepääsyä. Koirapuistossa vinkunaan yhdistyy usein myös pomppiminen ja autosta ulos yrittäminen – etenkin jos koiria on puistossa monta. Koirakouluun mentäessä ensimmäisillä kerroilla jätettiin auto Prisman parkkipaikalle, mutta nyt on saatu kyyti pihaan saakka; Prisman ohi mentäessä Arttu kääntää katseen Prismaan ja alkaa vinkumaan ”Tuonnehan meidän piti mennä!” :D
En tiedä oliko syynä väsyttäminen koirapuistossa vai onko Artusta pikkuhiljaa tulossa fiksumpi koira, mutta tiistain koirakoulu sujui TÄYSIN eri tavalla kuin aiemmin! Koirakoulun opettajakin sanoi, että Artun keskittyminen on parantunut aivan älyttömästi ja ihan kuin kyseessä olisi eri koira. :) Kyllä sai olla ylpeä Artusta!
Arttu siis keskittyi täysillä minuun koko ajan. Ok, kyllähän välillä vieressä olleet koirat kiinnostivat, niin että niitä piti käydä nuuskaisemassa. Mutta mitään älytöntä vetämistä koko ajan toisia koiria kohti ei ollut. Minkä huomasi jo siitä, että yleensä koirakoulun jälkeen on olleet kädet kipeänä, kun hihna on ollut koko ajan tiukalla kämmenen ympärillä. Nyt siis ensimmäinen kerta, kun valtaosan ajasta pystyi hihnaa pitämään löysällä! :)
Arttua kiinnostivat herkut koko ajan. Itse asiassa ”väliajoilla” (kun opettaja kertoi mitä seuraavaksi tehdään) Arttu hyppi minua vasten vaatien lisää herkkuja. Tämä oli niin harvinaista, että olin ihan ihmeissäni. :)
Kaikki harjoitukset onnistuivat loistavasti, Arttu oli mallioppilas! Esimerkkinä kontaktikävely-harjoitus, jossa koiran piti katsoa koko ajan omistajaa kohden ja kävelyn keskivaiheilla mentiin yhdessä esteen yli. Arttu keskittyi niin täysillä minuun, että piti pari kertaa huomauttaa edessä olevasta esteestä, ettei Arttu olisi törmännyt siihen. :)
Nyt kun koirakoulu sujui noin hienosti, odotukset ensi viikolle ovat melko suuret. Toivotaan, että sama tahti jatkuu ja Arttu jaksaa keskittyä opetukseen. Varmaa on ainakin se, että koirapuistossa käymme ensi viikollakin ennen koirakoulua. ;)
Nukkumassa oravan kanssa. :)
perjantai, 19. maaliskuu 2010
Kommentit