Arttu on viime aikoina ollut vielä entistä enemmän läheisyydenkaipuinen. En tiedä, johtuuko se siitä, että kerroin Artulle hänen pääsevän pääsiäiseksi hoitoon.
Hyvä esimerkki läheisyydenkaipuusta oli vartti sitten, kun istuskelin sohvalla Markon kainalossa. Arttu hyppäsi sohvalle ja tunki kuonoa Markon käden alta minun syliini. Arttu oli siinä hetken ja hyppäsi sitten sohvan selkänojaa vasten katselemaan ulos; luonnollisesti Artun kylki oli painautuneena minun kylkeäni vasten; niin lähellä kuin vain pääsee. :)
Toki Arttu on koko ajan itsenäisempi ja tuntuu tosi hyvältä, että Arttu osaa jo hienosti leikkiä lelujen kanssa yksinään. Mutta melkoinen sylivauva tuo Arttu kyllä silti on. :)


Arttu joutui valokuvauksen uhriksi kesken riehumisen. :)

Minulla ja Artulla parhaita läheisyyshetkiä ovat varmaankin aamut, jolloin jäädään vielä nukkumaan Markon lähtiessä töihin. Arttu aamuisin hyppää sänkyyn nukkumaan Markon puolelle, kun Marko on lähdössä; ihan kuin Arttu oikein haluaisi sanoa Markolle ”lälläslää, minä saankin nukkua”. Tänä aamuna Arttu nukkui jalat kattoa kohden Markon tyynyn päällä koko aamun; olisi jäänyt nukkumaan vielä minun herättyäkin.
Aamuisin Arttu on oppinut tunnistamaan kaksi lausetta: ”Nukutaan vielä hetki” ja ”Huomenta Arttu, noustaanko ylös?” :D Ensimmäisen kuullessaan Arttu kääntää kylkeä ja jatkaa unia, toisen kuultuaan Arttu alkaa venyttelemään ja haukottelemaan. Aamutraditioksi on tullut yhteiset venyttelyt ja halailut. Arttu siis tulee venyttelemän minun päälleni, yleensä niin, että Artun etutassut ovat olkapääni tai rintani päällä. Sen jälkeen vähän halaillaan ja rapsutellaan Arttua massusta. Jos yritän nousta sängystä ennen aamuhalauksia, Arttu alkaa ulisemaan hädissään, että nyt jotain unohtui. :)
Vaikka aamuhetket ovatkin Artusta mukavia, taitaa päivän paras hetki kuitenkin olla se, kun Marko kotiutuu töistä ja ”lauma on koossa”. Arttu odottelee oven takana ja kuuntelee pää kallellaan tuulikaapista kuuluvia ääniä. Jos Arttu saisi päättää, Marko saisi jokaisen työpäivän jälkeen kunnon pusumyrskyn, mutta Marko ei aina ole samaa mieltä. :) Arttu on myös keksinyt hyödyntää sohvaa apuna tässä pusuttelussa; kun Marko seisoo sohvan lähellä, Arttu hyppää sohvalle ja nousee Markoa vasten; näin ylettyy hyvin nuolemaan Markon naaman. :D


Onkohan Artulla liian mukavat olot meillä? Nokosilla sohvalla. :)

Nyt tosiaan viime aikoina Arttu on ollut kovin läheisyydenhaluinen ja sylivauva. Tämä on ilmennyt jopa koirakoulussa – vaikkakin syynä on tainnut olla enemmän herkut kuin Teija – sillä taukojen aikana Arttu hyppii vasten ja yrittää saada minua käskemään Arttua tekemään lisää temppuja. Ilme kertoo ”Minä seison vaikka päälläni, jos annat minulle lisää herkkuja!” :)
Tähän läheisyys-tilanteeseen sopiikin sitten hyvin se, että Arttu pääsee pian pariksi päiväksi hoitoon!

Lähdetään Markon kanssa mini-pääsiäislomailemaan perjantaista sunnuntaihin ja Artulle saatiin hoitopaikka Padasjoelta vanhempieni luota siksi aikaa. Tämä on ensimmäinen kerta kun Arttu on hoidossa. Ja minulle ensimmäinen kerta, kun olen yön – tai ylipäätään yli 8 tuntia – erossa Artusta.
Artulla on varmasti hyvä olla hoitopaikassaan ja saa osakseen runsaasti herkkuja ja rapsutuksia, mutta kyllä silti vähän jänskättää, että mitenhän Arttu pärjää. Voi olla, että Teijalle tulee enemmän ikävä kuin Artulle, kun ei yöllä nukkumaan mennessä jalkopäässä olekaan Arttua rakkaimman lelunsa kanssa.
No, toivotaan että Arttu pärjäilee hoidossa hyvin. Ainakin paikka on tuttu, mukava ja Arttu varmasti saa runsaasti liikuntaa siellä! :)