Arttu on aivan rakastunut takapihaan. :) Siellä pitäisi saada olla aina! Nyt kun sateisten kelien takia ei pariin päivään käyty takapihalla istuskelemassa, Arttu oli ihan ihmeissään.
Takapihalla Arttu saa juosta "vapaana", eli viiden metrin vaijerissa. Omistajat saattavat olla vielä muutaman metrin tästä kauempana, joten tottakai tämä tuntuu Artusta ihanalta vapaudelta. ;) Vaijeri tosin on hieman liian pitkä, joten Arttu herkästi yrittää livetä naapurin puolelle, siellä kun taitaa myös koirantuoksuja olla. Tänään laitettiin matalat aidat takapihalle rajaamaan omaa piha-aluetta ja hyvin Arttu näyttäisi niiden takana pysyvän, eikä yrittänyt enää naapurin puolelle pihaa. Se oli melko yllättävää, koska yleensähän kaikki aidat ja portit ovat tarkoittaneet Artulle vain estettä, josta kuuluu päästä yli tai läpi. ;)

Takapiha on Artun mielestä niin ihana paikka varmasti ennen kaikkea siksi, että siellä voi harjoittaa Artun lempipuuhaa, eli ohikulkevien autojen ja ihmisten katselemista. Tätä Arttu harrastaa yleensä ylä- tai alakerran sohvalta ikkunasta ulos katsellen. Ja tätä Arttu jaksaisi tehdä vaikka kuinka kauan! Välillä iltaisin Arttu "katoaa" alakerrasta ja asunnossa on niin epäilyttävän hiljaista, että on vakuuttunut Artun olevan tekemässä pahojaan yläkerrassa. Yleensä kuitenkin kun käy etsiskelemässä Arttua, niin herra on yläkerran sohvalla katselemassa häntä heiluen ikkunasta ulos. :)
Nyt Arttu on oppinut hyppäämään myös terassin ovea vasten ja katsomassa ovessa olevasta ikkunasta ulos. Uusi katselupaikka on erityisen mukava siksi, että samasta ovesta saattaisi olla mahdollista päästä myös takapihalle. ;)


Artun taidonnäyte ikkunasta katselemisesta.

Ja koska Arttu tahtoisi olla takapihalla aina, niin silloin kun joutuu olemaan sisällä, pitää katsella terassin ovesta ulos, josko pian pääsisi takapihalle. ;) Arttu on hyvin nopeasti oppinut jo lauseen "Mennäänkö takapihalle?", jolloin tietää rynnätä olohuoneeseen ja terassin oven eteen. Aiemminhan on siis jo opittu mm. lauseet "Mennäänkö pissalle?" tai "Mennäänkö koirapuistoon?" :)


Tässä vielä Arttu koko komeudessaan katselemassa terassin ovesta ulos.

Pakko laittaa tähän vielä yksi ikuistettu otos Artun ikkunasta katseluista. Tämäkin kuva on otettu tällä viikolla; Arttu ei osannut päättää olisiko nojatuoli vai sohva parempi paikka katsella maisemia, joten fiksuna poikana Arttu tietysti teki kompromissin ja valitsi molemmat!


Arttu taituroimassa. :)

Vapun jälkeen päästään taas koirakouluun monen viikon tauon jälkeen! Siellä onkin sitten ihan uudet koirat ja varmaan ensimmäinen kerta menee meillä taas siihen hösötykseen. :)
Nyt on alettu kovaa vauhtia treenaamaan Artun kanssa vanhoja läksyjä, jotka olivat Artun sairastelun aikana täysin jäähyllä. Arttu kyllä oli silloin niin väsynyt, että ei jaksanut edes herkkuja syödä. No, onneksi Arttu ei kuitenkaan näyttäisi unohtaneen kaikkea koirakoulussa oppimaansa. :)

Tänään käytiin myös pitkästä aikaa koirapuistossa ja kyllä oli Arttu onnessaan. Oltiinkin poikkeuksellisesti pienten puolella; täällä koirapuistossa kun on koko talven yleensä pienetkin koirat olleet paljon isojen puolella ja pienten puolella on ollut vain muutama koira. Siksi mekin on käyty isojen puolella, vaikka Arttu melko pieni rääpäle onkin. :) No, Arttu kyllä viihtyy isojen koirien kanssa loistavasti. :)
Mutta tänään oli pienten puolella runsaasti enemmän koiria kuin isojen puolella, joten suunnattiin sinne ja Arttu sai juosta kokoistensa ja pienempien kanssa. Hauskaa tuntui olevan ja monta uutta koirakaveria tuli taas.
Kaikista mukavinta koirapuisto-käynneissä on kyllä se, että Arttu ei ole KOSKAAN ollut vihamielinen ketään koiraa kohtaan. No, tässäkin varjopuolena se, että jos joku on aggressiivinen Artulle, niin Arttu menee vaan takaisin - itsesuojeluvaisto tulisi Artulla tarpeeseen... Hauskin oli kerran, kun kaksi koiraa tappeli, niin Arttu meni katsomaan ja tappelun loputtua kävi molempien koirien luona; ikään kuin varmistamassa molemmilta, että onhan kaikki nyt kunnossa. :D

Loppuun vielä jälleen piristykseksi video Artusta. Tämä saa hymyn ainakin minun huulilleni. :) Videolla Arttu leikkii yhden rakkaimman lelunsa kanssa, eli oman häntänsä. :D Paras kohta videolla on, kun Arttu jossain vaiheessa hukkaa häntänsä ja katselee ympärilleen, että mihinhän se meni. Harmi kun aina ei ole videokameraa mukana, eikä kaikkia Artun hassutuksia saa ikuistettua filmille. Mutta onneksi edes jotain. :)