Arttu on pienestä asti ollut melko voimakas koira; voimakastahtoinen, mutta myös fyysisesti voimakas. Tänään tuli taas todistettua tuon pikkukoiran sisukkuus. :)
Niille, jotka eivät pbgv:n tai Artun kokoa tarkalleen tiedä, mainittakoon, että Arttu painaa tällä hetkellä vajaa 16 kiloa ja säkäkorkeus on 35-40 cm. Eli kohtuullisen pieni koira kuitenkin on kyseessä. :)

Kevät alkaa saapua Jyväskylään, joten tänään laittelin terassikalusteita talven jäljiltä terassillemme. Otin Artun mukaan, koska tänään oli tosi lämmin ja kaunis päivä (terassin mittarissa +30C!) ja Arttu on lenkkeilykiellon takia saanut melko vähän raitista ulkoilmaa. Pyyhin terassikalusteista pölyjä pois ja Arttu nuuhkutteli onnessaan terassilla. Arttu oli siis kiinni hihnassa ja hihna kiinni tukevan terassitolpan ympärillä.
No, kaikki meni ihan hyvin siihen asti kun ensimmäinen koira meni kävelytiellä ohi. Arttu nykäisi niin kovaa, että hihna napsahti poikki ja Arttu ryntäsi kävelytielle päin. Onneksi refleksit olivat kerrankin nopeat ja sain Artun hihnasta kiinni ennen kuusiaitaa. Jonka läpi Arttu oli siis jo rynnännyt ja oli juuri astumassa kävelytielle. Ei tullut onneksi ohi kulkeneelle tanskandogille iloista yllätystä päälle innoissaan hyppivästä karkulais-Artusta. :)
Sen jälkeen Arttu joutuikin sisälle ja sai katsella terassikalusteiden pyyhkimistä ikkunasta. Silloinkin Arttu tosin yritti työntää itsensä ulos avoinna olleesta tuuletusikkunasta, onneksi ei kuitenkaan onnistunut siinä. :)

Eilenkin Arttu antoi pienen voimannäytteen, kun siivoiltiin ulkovarastoa ja vaihdettiin kesärenkaat autoon. Artun hihnaa ei saanut mihinkään fiksuun paikkaan kiinni, joten Marko päätti laittaa Artun kiinni yhteen talvirenkaaseen. Vähän epäilin tuota ratkaisua jo silloin, mutta Marko uskoi, ettei Arttu jaksa rengasta viedä perässään.
No niinpä vaan heti kun Marko katosi hetkeksi näkyvistä, Arttu seurasi perässä autonrengasta raahaten. Melko hauska näky oli Arttu, jolla on autonrengas hihnan toisessa päässä. :) Tulipahan ainakin pihamaa hyvin lanattua. ;) Artun meno pysähtyi vasta siinä vaiheessa, kun istuin renkaan päälle, sitten oli liikaa painoa jo Artullekin. :)

Artun voimista kertoo hyvin myös nämä meidän pienet porttijärjestelyt. Tällä hetkellä meneillään kolmas portti, saa nähdä kauanko se kestää. On se nyt jo kolmatta päivää käytössä. ;)
Arttuhan on kärsinyt eroahdistuksesta melko paljon. Ensimmäisinä kertoina yksinjäänti oli kamalinta mitä Arttu tiesi ja siksi koitti taistella itsensä aina pois portin takaa. Aluksi Artulla oli oma pentuaitaus, mutta kun Arttu oli pari kertaa vääntänyt aidat solmuun ja punnertanut itsensä jostain raosta ulos, luovuttiin siitä. :)


Arttu on yleensä portin takana näin iloisena vain silloin, kun porttia ollaan avaamassa.

Ensiksi porttina oli puinen portti yläkerrassa, portaiden edessä. Arttu koitti hyppiä sitä vasten, mutta melko pian suostui osaansa ja jäi rauhaisasti kotiin töihin lähdettäessä. Lokakuusta vuodenvaihteeseen yksinolo sujui hyvin, mutta sitten ilmeisesti uhmaiän ja lomapäivien myötä ongelmat ja eroahdistus kasvoivat.
Arttu oppi aluksi avaamaan portin hyppäämällä sitä vasten; vauhtia tietysti piti ottaa ensi pari metriä. :D Portti laitettiin tukevammin kiinni, siihen laitettiin toinen lukko, mutta niin vaan Arttu sai sen auki. Lopulta portti löytyi alakerrasta, Arttu oli ilmeisesti liukunut sen kanssa portaat alas...
Sitten testattiin sitä, että Arttu olisi koko asunnossa vapaana, mutta se ei toiminut lainkaan. Arttu ravasi joka kerroksessa, etsi meitä ja ulvoi aivan kamalasti. Tällöin Arttu myös oppi avaamaan tuulikaapin oven (vaikka kahva käännettiin väärinpäin) ja nakertamaan ulko-oven karmeja.
Toimivin ratkaisu oli siis rajata Artulle oma tila yksinolon ajaksi, mutta ongelma on ollut se, miten Artun saa pysymään siellä rajatussa tilassa. :)
Puuporttia ei enää laitettu takaisin, koska sitä ei saanut tarpeeksi tukevasti portaiden eteen kiinni ja koska pelotti, jos Arttu tosiaan liukuu sen kanssa portaat alas...
Väliaikaisratkaisuna meillä oli pari kuukautta kompostiverkko vierashuoneen ovessa. Kompostiverkko toimi Artun pentuaikoina hyvänä suojana portaissa, joita Arttu ei pentuna saanut kulkea itsenäisesti. Nyt se kuitenkaan ei ollut enää niin toimiva ratkaisu. :)
Kompostiverkko-porttia vahvistettiin, korotettiin, laitettiin seinään kiinni useammalla naulalla ja hätäratkaisuna jopa teipillä. 80% kerroista kun Arttu oli yksin kotona, Arttu oli kuitenkin taistellut itsensä ulos portin takaa. Hauskinta tietysti on se, että kun portti oli saatu auki, Arttu malttoi tulla takaisin vierashuoneeseen syömään lähtiessä saadut herkut. Ihan kuin se portin avaaminen olisi joku tehtävä, joka Artun pitää suorittaa. :D
Niinä kertoina kun portti ei auennut, Arttu lopulta luovutti ja nukkui rauhallisesti. Mutta naapureiden hermoja ja korvia säästääksemme päätettiin ostaa oveen kunnon koiraportti. Se on nyt ollut tosiaan kolme päivää paikoillaan ja toistaiseksi ehjä. :) Vaikkakin videoilta näkyy, että Arttu koittaa fiksuna pureskella porttia juuri lukon kohdalta...
Huvittavaa kyllä oli, kun tuon koiraportin laatikossa luki ”for large dogs” ja Arttu on tuollainen pikkukoira. :) Pienemmille koirille tarkoitettu portti kun oli niin matala, että Arttu olisi kiivennyt sen yli alta aikayksikön.


Isojen koirien portti ja pienisuuri koira. :)

Näistä Artun hienoista voimannäytteistä johtuen meillä onkin kesän tullessa edessä pienoinen pohdinta, että miten Arttua voi pitää tuossa terassilla, kun esim. grillataan. Ei Arttua viitsisi aina sisällekään jättää saati pitää jatkuvasti hihnasta kiinni.
Viime syksynä ajateltiin, että rakennetaan takapihalle joku aitaus, jonka sisällä Arttu voi juoksennella vapaasti. Mutta kun aita nähtävästi tarkoittaa Artulle enemmänkin estettä, joka kuuluu a) purra rikki, b) töniä kumoon tai c) hypätä yli, niin aitaus taitaa olla poissa laskuista. Tai sitten se pitäisi olla joku betonista valettu parimetrinen aita. :D
Toisena vaihtoehtona oli laittaa Arttu hihnassa kiinni terassin tolppaan, mutta sekin vaihtoehto osoittautui tänään huonoksi, kun Arttu heti repäisi itsensä irti.
Vapaana kun ei Arttua terassilla voi pitää, sillä vierestä kulkee kävelytie ja Arttua kiinnostaa turhan paljon muut koirat ja ihmiset. Siinä ei luoksetulon opettelut paljoa auta, kun Arttu näkee tai haistaa jotain kiinnostavaa.
Ehkä pitää mennä kauppaan etsimään jotain vähän järeämpää hihnaa Artulle, niin pääsee voimamies-Arttukin nauttimaan kesästä terassilla. :)


Voimakkaidenkin miesten pitää välillä levätä, paras lepopaikka löytyy pyykkitelineen alta.