Pienelle pojalle vapun juhlinta kävi näemmä liian rankaksi; väsymystä oli havaittavissa vielä eilenkin! No, olihan Artulla melko tapahtumientäyteinen vappu. :)

Oltiin siis vappuna Markon serkun luona Myrskylässä, lähdettiin sinne jo torstai-iltana. Arttuhan oli ihan onnessaan – ja hädissään – jo torstaina, kun pakkailtiin tavaroita. Onnessaan siksi, että pääsee automatkalle, mutta myös hädissään siksi, että jos ei hän pääsekään mukaan tai jos hänet viedäänkin hoitoon. Tai näin ainakin Artun ajatuksia tulkitsin. ;)
Kun pakkasin Artun ruokaa mukaan, Arttu katseli minua peloissaan ja kyräillen; johtuisiko sitten siitä, että viimeksi kun Artun ruokaa pakattiin mukaan, Arttu jäi ensimmäistä kertaa hoitoon. Raasu saattoi luulla, että hän menisi hoitoon nytkin. Sitten kun tavaroita alettiin kantamaan alakertaan ja autoon, Artun piti koko ajan pysytellä joko jommankumman omistajan tai ulko-oven lähellä, ettei häntä varmasti unohdeta kotiin.
Vaikeinta autoreissuun lähdettäessä on saada Arttu pissaamaan ennen autoon menoa, koska pojalla olisi kova kiire ja hätä mennä jo autoon. Välillä se onnistuu, välillä ei.
Arttu kyllä rakastaa autoilua niin paljon, että mielellään olisi autossa vaikka aina. :D Vielä kun pääsisi etupenkille istumaan, mutta julmat omistajat laittavat Artun aina yksin takapenkille.

Tällä kertaa oman vaikeutensa sekä lähtöhässäkkään että vapun juhlintaan toi epäonnistunut kynsienleikkuu. Fiksuina leikattiin Artun kynnet juuri ennen lähtöä, kun asia oli aiemmin viikolla unohtunut, eikä kynsienleikkuuta viitsinyt jättää kyläpaikassa tehtäväksi. Kynsienleikkuu yleensä onnistuu mainiosti, mutta olisiko lähtövalmisteluista johtuen Arttu ollut tavallista levottomampi ja huitaisi tassuaan juuri kun Marko oli napsauttamassa kynttä poikki. Kynsi katkesi melkoisen paljon liian pitkältä ja verta pulppusi tosi paljon.
Sideharsolla, kelmulla ja sukalla saatiin auton penkit ja kyläpaikan lattiat suojattua vereltä. Ihmeellisintä oli se, että muutaman yrityksen (ja niitä seuranneen kiellon) jälkeen Arttu ei enää yrittänyt nyhtää sukkaa pois jalasta, vaan tyytyi kohtaloonsa. :) Myrskylästä saatiin vielä lainaksi lasten vanhoja parittomia sukkia, jotka olivat sopivan kokoisia Artun tassuun. Arttu näytti kovin miehekkäältä viipottaessaan vaaleanpunaisissa sukissaan. ;)

Ulkona mutaisessa maassa kastuva sukka ja sen jälkeen verta vuotava tassu hieman rajoitti Artun ulkoilua perjantaina. Onneksi ulkona terassia rakentavia ihmisiä pystyi katselemaan keittiön ikkunalautaa vasten hyppäämällä, ja siinä Arttu viettikin suuren osan päivästä. :)
Automatkalla vitsillä sanottiin Artulle, että muistaa sitten kuolata kyläpaikankin ikkunat samaan malliin kuin koti-ikkunat on kuolattu. Tämä käsky näytti menevän harvinaisen hyvin perille, koska Arttu viihtyi keittiön ikkunalaudan lisäksi melko paljon myös olohuoneen tuolissa ikkunasta ulos katsellen.
Aika yllättävää oli muuten se, että Arttu oppi melko nopeasti sohvalle meno –kiellon. Markon serkun perhe oli ostanut uuden sohvan, jolle ei saaneet eläimet kivuta. Arttu saa kotona mennä sohvalle (ja muistaakseni tähän mennessä kaikissa kyläpaikoissakin on saanut mennä), joten epäiltiin, oppiikohan Arttu tuota lainkaan. Muutaman kerran Arttu koitti hypätä sohvalle, mutta vuorokaudessa oppi meni perille ja Arttu meni ainoastaan sohvan viereen nukkumaan.

Yksi kohokohta vierailussa oli tietysti kissojen kohtaaminen. Markon serkun perhe otti kaksi kissaa vuodenvaihteen aikoihin, ja kissat eivät vielä olleet kohdanneet koiraa. Arttu, joka rakastaa kaikkia ja kaikkea, meni tietysti heti katsomaan, että mikähän tämä on. Kissat pelkäsivät Arttua HIRVEÄSTI, vaikkei Arttu vielä edes kunnolla ehtinyt lähteä niitä jahtaamaan. Arttu juoksi muutaman askeleen toisen kissan perässä ja toista kissaa Arttu ei tainnut vielä ehtiä edes huomaamaan.
No, molemmat kissat ryntäsivät verhojen ja verhotangon kautta seinään roikkumaan. Olohuoneen molemmista ikkunoista tippuivat verhotangot ja pöydältä kukat. Kun kissat olivat vakuuttuneita, ettei paikallaan pideltävä Arttu pääse ”hyökkäämään” heidän kimppuunsa, molemmat pinkoivat pakoon. Kissat viettivät vappua perheen toisen lapsen huoneessa kaapin päällä lelulaatikossa. Yritin pari kertaa käydä tutustumassa kissoihin ja katsoa, millaisia ne ovatkaan, mutta korvat olivat ainoa, mitä kissoista viikonlopun aikana näkyi. :D

Ehdittiin me vapun aikana ulkoillakin; Arttu sai aluksi juoksennella narussa kottikärryihin sidottuna ja ihmetellä vieressä olevalla trampoliinilla hyppiviä lapsia. Kyllä oli jännä kapistus tuo trampoliini, Arttu katseli sitä päältä ja alta, eikä oikein tuntunut saavan selkoa, mikä tuo trampoliini oikein on. Ja kun minä menin hyppimään, niin hätä oli melkoinen; eihän tuommoiseen kapistukseen voi mennä!
Illemmalla, kun terassi valmistui, Arttu sai juoksennella terassilla, eikä tulleet tassut enää mutaiseksi. :)
Terassilta löytyi illalla myös grilli täynnä herkkuja, joten Arttu ihan mielellään terassilla viihtyikin. :) Muiden syödessä grilliruokaa ei Artulle kelvannut edes muutoin suurinta herkkua oleva possunkorva; Arttu odotti vain grilliruokaa. Tämänkin suhteen Arttu oli liian fiksu; lautaselta annetulle grillitassun muruselle Arttu nyrpisti nenäänsä, mutta suoraan grillistä annettu pala oli maailman parhainta ruokaa. :D

Yksi pelottava juttu vapussa oli muuten helium-ilmapallo. Nallen kuvalla varustettu ilmapallo oli ollut huoneen katonrajassa jo perjantaista asti, mutta jostain syystä Arttu huomasi pallon vasta sunnuntai-aamuna. Yhtäkkiä Arttu alkoi tuijottamaan tiiviisti kattoon ja alkoi murisemaan. Otin pallon alas ja Arttu juoksi karkuun. Hiljalleen Arttu uskalsi tulla lähemmäs, mutta kavahti taaksepäin aina, jos pallo hiemankin liikahti. Rohkea poika Arttu kuitenkin oli, sillä uskalsi tulla haistelemaan palloa. :) Sen jälkeen pallo ei ollut enää niin pelottava, mutta kyllä Arttu sitä vielä pari kertaa epäillen katsoi. :)

Arttu oli jo vapun aikana nähnyt paljon uusia ihmisiä (jotka kaikki piti tietysti tervehtiä hyppien ja nuollen), ja vielä sunnuntaina poikettiin kotimatkan varrella kahdessa uudessa paikassa. Tai olihan Arttu molemmissa aiemmin käynyt, mutta kuitenkin. :)
Ensin poikettiin Markon mummon ja papan luona. Täällä Arttu omatoimisena löysi tyhjän muovipullon, jolla alkoi leikkimään. Onneksi Arttu sai tähän luvan, sillä pullo oli melko nopeasti kappaleina. ;) Ilmeisen hyvä kyläpaikka oli muutenkin Artun mielestä, sillä Arttu söi vasta täällä aamupalansa, jota tarjottiin jo ennen lähtöä Markon serkun luota, mutta ei kelvannut.

Toinen kyläpaikka olikin sitten erityisen jännittävä, sillä poikettiin Artun kasvattajan luona Lapinjärvellä. Arttu näki siis äitinsä ensimmäistä kertaa meille muuton jälkeen!


Oma kamera ei ollut mukana, mutta sain Artun kasvattajalta muutaman äiti-lapsi -otoksen. Kiitokset Tainalle kuvista! :)

Ja kyllähän meno aidatulla pihalla oli melko vauhdikasta. :) Aluksi juoksenneltiin kolmistaan; Arttu, Artun äiti Pepi ja hieman Arttua nuorempi Käpsy-landseer. Arttua vähän aluksi pelotti, kun oli uudet kaverit ja etenkin Käpsy oli hieman isompi ja kovin innokas, niin Arttu ei oikein tiennyt miten käyttäytyä. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin kyllähän sitä vauhtia riitti. ;)
Jonkin aikaa Arttu juoksenteli kahdestaan äitinsä kanssa ihan onnessaan; Arttu päästi taas ilmoille ajohaukun, joka on usein kuultu koirapuistossa Artun jahdatessa koiria. :) Hieman ikävämpää oli se, että Arttu koitti MO-NES-TI päästä oman äitinsä selkään. Onneksi Pepi laittoi Artulle vähän kampoihin, mutta Arttu on niin sinnikäs, että yritti jatkuvasti vaan uudestaan. :D
Sisällä kahvitellessa Arttu näytti perineensä äitinsä geenit; katseli ikkunalautaa vasten samasta kohdasta kuin äitinsä kuulemma aina katselee. Selvästi samaa sukua. :)


Arttu saamassa äidillisiä ohjeita.