Vaihdettiin olohuoneessa sisustusta, tai siis lähinnä huonekalujen järjestystä. Tämä oli Artun mielestä aluksi jännää, mutta muuttui pian pelottavaksi ja masentavaksi. Arttu alkaa jo tottua uuteen sisustukseen, mutta vanha olisi kyllä ollut Artun mielestä parempi.

Jännänä Arttu piti asiaa vielä siinä vaiheessa, kun tavaroita kannettiin hyllyistä pois ja huonekaluja liikuteltiin vähän eri paikkoihin olohuoneessa. Arttu ravasi mukana viemässä kaikkia tavaroita ja haisteli varmasti jokaista tavaraa, joka säilöttiin huonekalujen siirtämisen ajaksi riittävän matalalle. Arttu oli ihmeissään, mutta ihan innoissaan.
Nyt jälkikäteen ajateltuna, Arttu taisi olla innoissaan aina siihen saakka, kunnes lempipaikka, eli sohva, siirrettiin pois ikkunan luota. Artun mielipuuhaahan on ollut ikkunasta ulos katseleminen ja siihen tarkoitukseen ikkunan alla ollut sohva on ollut mieluisin paikka. Nyt sohva siirrettiin toiselle seinälle, ja Arttu oli vähän ihmeissään, että mitäs tämä nyt tarkoittaa.

Kun huonekalut viimein olivat uusilla paikoillaan, oli Arttu ihan ihmeissään. Erityisesti juuri tuon sohvan takia; siitä ei voinut enää katsella ikkunasta ulos ja kaiken huipuksi kulmasohvan kulmapalanen oli vaihtunut eri kulmaan! Eihän se ollut sama sohva enää ollenkaan!
Sijoitettiin kyllä Arttua ajatellen nojatuoli ikkunan läheisyyteen, mutta sepä ei sellaisenaan Artulle kelvannut. Nojatuoli kun oli vinottain ikkunaa vasten ja lisäksi pienemmän tuuletusikkunan edessä. Arttu ei muka osannut yhtään katsella siitä ulos, vaan yritti raasuna hyppiä seinää vasten, että näkisi ikkunasta. Kun ei jaksanutkaan seistä seinää vasten, oli Arttu ihan masentunut ja vaisu. Ratkaisuna tähän oli sisustuksen osittainen muutos; siirsin tuolin isomman ikkunan eteen ja suorana ikkunaa vasten ja katselupaikka on jälleen kelvannut Artulle. :)
Onneksi meillä on myös yläkerran vierashuoneessa sohva ikkunan lähellä, niin pääsee Arttu myös sieltä katselemaan maisemia. :)

Hassua on ollut katsella Arttua, kun ei ole vielä ihan tottunut uuteen järjestykseen ja muistaa kaiken olevan eri paikoissa. Esimerkiksi monesti Artulla on tapana (silloin kun on energinen) juosta pissalenkiltä tultuaan täysillä alakertaan sohvalle ja kiertää siinä lenkki. Sohva kun oli aiemmin vastakkaisella seinällä, kuin missä ulko-ovi. Nyt sohva on samalla seinällä ja siihen on hankalampi juosta ulko-ovelta täydellä vauhdilla. Pari kertaa Arttu on nyt juossut täysillä sohvan vanhalle paikalla ja mennyt hämilleen, että mihinkäs minä nyt tästä menenkään. No, eiköhän Arttu nopeasti opi.
Jonkinlaista stressiä tämä sisustus-muutos Artulle kyllä näytti aiheuttavan. Ensimmäistä kertaa kun Arttu jäi yksin kotiin uuden huonekalu-järjestyksen kanssa, oli Arttu sekä pissannut että kakannut lattialle. Jota kumpaakaan ei ole tapahtunut aikoihin! Pissat ovat viimeksi olleet kostopissoja useampi kuukausi sitten ja kakka on tainnut tulla sisälle viimeksi joskus syksyllä. Että ihan mieluisa ei tämä uusi sisustusratkaisu tainnut Artun mielestä olla. :( Nyt Arttu kuitenkin on jo vähän tottunut; tuolilta katsellaan ulos häntä heiluen ja parhaillaan Arttu nukkuu sykkyrällä sohvan kulmassa. :)

Yksi mieluinenkin juttu sentään uudessa olohuoneessa Artun mielestä. :) Arttu kun sai ihan oman nurkkauksensa olohuoneeseen, heti nojatuolin viereen. Samassa yhteydessä ostettiin kori Artun leluille, jotka tähän asti ovat olleet lähinnä levällään pitkin lattioita. Nyt ne toivottavasti pysyvät vähän paremmin kasassa. Vaikkakin kun ensimmäistä kertaa kasasin lelut koriin ja laitoin korin lattialle, Arttu kävi yksitellen hakemassa puolet korin sisällöstä olohuoneen lattialle. :D Arttu ei myöskään ole oppinut viemään leluja leikin jälkeen takaisin koriin, mutta kuuliaisena lapsena Arttu varmasti oppii vielä senkin. ;)


Arttu ei halua poseerata leikkinurkkauksessaan. Enemmän olisi kiinnostanut kameran roikkuva naru, mutta tyhmä Teija käski istumaan paikoillaan. :D

Näistä sisustukseen liittyvistä muutoksista puheen ollen, oli Artun mielestä aika jännää myös ikkunoiden pesu! Se kun oli Artulle ensimmäinen kerta eläessään kun näki ikkunoita pestävän, eikä herra oikein tiennyt miten asiaan pitäisi suhtautua.
Kun avasin ensimmäistä ikkunaa, Arttu pinkaisi karkuun peloissaan. Pian Arttu kuitenkin uskaltautui tulemaan takaisin ja katseli ihmeissään, että mitä minä oikein teen. Jännää oli Artun mielestä myös se, kun kaikki kaihtimet olivat ylhäällä, niin ikkunoista näki paljon enemmän kuin tavallisesti. Minulla olikin ikkunanpesuapurina yksi karvainen kaveri valppaasti lähistöllä koko ajan. :)
Ikkunat kyllä kaipasivatkin kipeästi pesua, sillä etenkin olohuoneen ja vierashuoneen ikkunoissa oli alareunassa n. 30 cm kuolakerros; Arttu kun on näissä huoneissa katsellut sohvalta ikkunasta ulos ja siinä ohella myös tökkinyt nenällään ikkunoita. Pari kertaa olen kyllä yllättänyt Artun myös nuolemasta ikkunaa! :D

Pakko vielä loppuun kertoa ihan eri aiheeseen liittyen... Käytiin äsken Artun kanssa koirapuistossa ja siellä joku luuli Arttua sekarotuiseksi ja kyseli, että mitä muita rotuja Artussa on kuin mäyräkoiraa. Se ei ole outoa, että Arttua luullaan sekarotuiseksi; pbgv on sen verran harvinainen rotu, ettei sitä juuri kukaan tunnista - en itse asiassa muista vastaantulleista kuin yhden naisen, joka rodun tunnisti. Mutta mäyräkoiraksi Arttua ei ole vielä koskaan luultu, enkä itsekään ole mäyräkoiran näköä Artussa nähnyt. Useimmiten Arttua on pienestä pitäen luultu lähes poikkeuksetta joko spanieliksi tai terrieriksi. :)