Arttu järvessä.

Käytiin alkuviikosta Artun kanssa lenkin yhteydessä samalla myös kokeilemassa, mitä Arttu tykkää uimisesta. Viime heinäkuussa syntynyt Arttu kun ei ole vielä koskaan päässyt uimaan!
No, Arttu tuolloin kävi vain vähän kävelemässä ja kastamassa jalkojaan ja oli vähän ihmeissään, että mikähän tämä juttu oikein on. Vaikka olin itse myös järvessä kävelemässä, ei sekään saanut Arttua uskaltautumaan järveen kuin hetkeksi ja ihan rantaan.


Arttu loikkimassa syvemmälle.

Eilen testattiin järveen menoa uudestaan, nyt eri paikasta. Oltiin varauduttu Markon kanssa, että jompikumpi meistä joutuu menemään järveen Artun kanssa tai Artulle pitää heitellä jotain järveen noudettavaksi. Arttu päätti kuitenkin murtaa ennakko-oletukset ja juoksi suoraa päätä järveen ihan innoissaan. :D
Ei Arttu kovin pitkälle mennyt vieläkään; matka rannasta oli pidempi kuin aiemmin, mutta silti Arttu kasteli ainoastaan jalat ja mahaa. Varsinaisesta uimisesta ei siis vieläkään voida puhua. ;)
Mutta innoissaan tuntui poika olevan – erityisesti silloin kun tajusi, että tätä vettähän voi myös juoda! :D
Alla myös videonpätkä Artusta järvessä. :)




Pääsy järveen/järviin on monella kohdalla tavallisten lenkkipolkujen varressa – ja meneehän myös aivan takapihan tuntumassa joki. Totuttaminen uimiseen tai edes vedessä olemiseen onkin siis melko helppoa ja sitä ajateltiinkin toteuttaa nyt lämpiminä päivinä lenkkien yhteydessä. Artullekin on mukavaa, kun auringonpaisteessa pääsee lenkin välissä pulahtamaan veteen. :) Jännityksellä vielä odotellaan sitä, milloin Arttu uskaltautuu kastautumaan ihan kokonaan ja mahdollisesti jopa sananmukaisesti uimaan. :)


Puolimärkä Arttu kuivattelee uintireissun jälkeen.

Nyt kun on ollut kovin aurinkoisia päiviä, olen viettänyt runsaasti aikaa takapihan terassilla aurinkoa palvoen. :D Terassilla valitettavasti on riittävästi varjopaikkoja Artulle vasta illemmalla, joten Arttu on usein pitänyt jättää sisälle yksin siksi aikaa. Tai olisihan siellä puolestapäivästä lähtien kunnolla varjoakin yhdessä nurkassa, mutta Arttu on niin tampio, ettei yleensä tajua mennä varjoon saati juoda vettä, vaikka olisi kuinka kuuma.
Yksin sisällä oleminen tekee Artun eroahdistuksen lievittämiselle hyvää, mutta kyllä herra on koittanut kaikki mahdolliset tavat päästä mukaan terassille. Yleensä siis Arttu katselee valppaasti olohuoneen ikkunasta ulos tai pomppii terassin lasiovea vasten ja katselee sieltä. Yrittipä Arttu yhtenä päivänä avata hampaillaan myös tuota ovea; katselin ulkona jännityksellä, kun kahva liikahti, mutta onneksi kahva on ns. väärinpäin, niin ei Artun fiksuus ihan riitä sen avaamiseen. Tavallisen kahvanhan Arttu saa siis auki alta aikayksikön ja siksi jouduttiin alkuvuodesta tuulikaapin kahvakin kääntämään väärinpäin. :)
Artun nerokkain – ja samalla pelottavin – pakoyritys oli kuitenkin eilen, kun herra kiipeili nojatuolin käsinojan kautta raollaan olleen tuuletusikkunan luo, avasi ikkunan kuonollaan kokonaan auki ja yritti tulla sitä kautta ulos. Minä havahduin asiaan siinä vaiheessa, kun Arttu seisoi etujalat ikkunalaudalla, kurotteli päätä ulos ikkunasta ja vinkui. :D Oli melko vaarallisen näköistä puuhaa, etenkin kun pudotus ikkunalaudalta terassille olisi n. metrin verran ja putoamisalustana terassin sisään upotettu kukkapenkki.
No, ei Arttu onneksi päässyt ikkunasta ulos, eikä varmaan olisi uskaltanutkaan hypätä alas. Varmuuden vuoksi kuitenkin laitoin uloimman tuuletusikkunan kiinni, mutta kovasti Arttu silti ikkunalaudalla roikkui. :D


Yllättäen en tajunnut ottaa kuvaa ikkunan ulkopuolella roikkuvasta Artusta, mutta melko taituroinnilta näyttää herran touhu näin ulompi tuuletusikkuna suljettunakin...

On Arttu onneksi päässyt terassillekin viettämään aikaa, ja silloin pieni mies kyllä on ollut niin onnessaan. Taisi olla eilen, kun Arttu ensitöikseen terassille päästyään juoksi täyttä vauhtia nurmikolle kellimään selällään ja näytti niin onnelliselta. :)
Artun mielipuuhaa terassilla yleensä on ohikulkijoiden tarkkailu, naapureiden ja heidän pihojensa tarkkailu, perhosten jahtaaminen sekä Teijan kukkien haistelu ja tökkiminen. En tiedä mikä Arttua niin kovasti kukissa kiehtoo, mutta aina niiden kimpussa on oltava. Jännityksellä odotan mitä tapahtuu sitten kun takapihalla olevat herneet ja salaatti kasvavat; nauttiiko niiden syömisestä enemmän Arttu vai minä ja Marko. :D
Kukkapenkistä olen melkoisen monta kertaa yllättänyt Artun; Arttu on siis kirjaimellisesti ollut kukkapenkissä, vähintäänkin etutassuineen, haistelemassa. Yhtä monta kertaa Arttu on myös saanut kipakat lähdöt kukkapenkistä. :D


Arttu ja kukat. Ruukkuun Arttu ei sentään vielä ole mennyt, joten nämä kukat ovat saaneet kasvaa turvallisemmin kuin kukkapenkin kukat. :)

Naapureiden tarkkailua nyt vähän rajoittavat aidat, jotka hiljattain laitettiin paikoilleen. Jostain kumman syystä Arttua kiinnosta naapureiden puoli takapihasta paljon enemmän kuin oma; kaipa se ruoho sitten on vihreämpää aidan toisella puolella tai jotain sellaista.


Arttu kuikuilee aidan takaa naapurin pihalle.

Auringonoton lomassa kuvailin kännykällä videolle Artun touhuamista takapihalla; melko monesti Arttu on onnistunut saamaan itsensä solmuun tuon vaijerinsa kanssa, niin tälläkin kertaa. :D