Viimeiset kaksi koirapuisto-reissua ovat olleet niin huippuja, että pakko kertoa niistä. :)

Lähin koirapuisto meillä on tuossa ihan lähistöllä; kävellen matkaa on 0,5-1 km ja autolla noin kilometrin verran. Läheisestä etäisyydestä huolimatta mennään kyllä sinne usein autolla, jos käydään samalla reissulla kaupassa tai ollaan sieltä matkalla koirakouluun. Arttu on oppinut jo hyvin tunnistamaan autoreitin koirapuistoon; viimeisten risteyksien kohdalla takapenkillä istuva Arttu asettaa päänsä etupenkkien väliin, painaa päätään hieman alas ja tuijottaa tarkasti eteenpäin. Ja kun vihdoin käännytään koirapuiston pihaan Arttu alkaa vinkumaan, heilumaan ja tepastelemaan ympäri takapenkkiä; Arttu ei tiedä miten päin olisi, kun on niin onnellinen. :)

Ensiksi oltiin koirapuistossa lauantaina – iltapäivällä oli tulossa vieraita, joten ajateltiin käydä väsyttämässä Arttua koirapuistossa ennen sitä, jotta herra ei jaksaisi ihan niin innoissaan vastaanottaa vieraita. :) No, aika innoissaan Arttu silti oli, vaikka takana oli reilu tunti juoksemista koirapuistossa. :D

Lauantaina koirapuistossa olikin aika paljon porukkaa, joten Arttu pääsi kunnolla riehumaan ja juoksemaan. Talvella oltiin monesti isojen puolella koirapuistossa, kun pienten puolella ei kovin paljon porukkaa ollut. Lisäksi kun lumikasat olivat niin suuret, oli pienten puolellakin yhden aidan vieressä niin paljon lunta, että Arttu olisi pinkaissut siitä saman tien yli. Nyt keväämmällä pienten puolellekin on alkanut ilmaantua paljon hauvoja, joten aika usein ollaan Artun kanssa suunnattu sinne. Arttu kyllä tykkää leikkiä kaikkien koirien kanssa kokoon katsomatta, mutta aika useasti isojen puolella Arttu alkaa nylkyttämään, mutta pienten puolella tätä ei juurikaan tapahdu.

Lauantaina tosiaan Artun yksi suurimmista kiinnostuksen kohteista oli bostoninterrierin pentu. Nelikuukautinen pentu oli kyllä melkoinen näky; pieni rääpäle, jolla oli hirmuisen pitkät jalat. Tämä kaveri kun hyppeli ympäriinsä kuin vieteriukko, niin kyllä oli Arttu ihmeissään. Oikeasti, näytti ihan siltä, kuin tuo koira olisi ollut joku pattereilla toimiva lelu, niin paljon oli energiaa! :) Arttukin taisi olla ihmeissään, että onko tuo koira vai lelu vai mikä ihme tuo on. Aika kauan Artulla kestikin asian selvittämiseen, mutta kun vieteriukko osoittautui koiraksi, oli Arttu sen kimpussa lähes koko ajan. Arttu kyllä osasi leikkiä pennun kanssa vähän rauhallisemmin kuin muuten, mutta kun kokoeroa on ja leikin tuoksinassa Arttu välillä meni pennun päälle, niin kyllä sieltä muutama vinkaisukin kuului. Pentu kyllä osasi hyvin pitää puoliaan, kun seisoi takajaloillaan ja sätki etutassuillaan Artun kuonoa kohden – tämäkin oli melko hauska näky. :D
Toinen koira, joka läpsi Arttua etutassuillaan oli viisikuukautinen tanskandoggi – sen tassut taisivat Arttuun osuessaan tuntua hieman enemmän kuin bostoninterrierin. ;) Mutta tuo tanskandoggipentu oli toinen niistä Artun ”parhaista kavereista” koirapuistossa; jopa bostoninterrieripentu sai hetken rauhan Artulta, kun tanskandoggi tuli puistoon. Arttu kyllä isojen puolellakin usein tykkää leikkiä juuri tanskandoggien kanssa, en tiedä mikähän Arttua siinä rodussa niin kiehtoo. :) Tämä tanskandogin pentu oli muuten kuulemma Johanna Mannisen koira; itsehän en häntä urheilua seuraamattomana tunnistanut, mutta Marko informoi. :)
Lauantaina koirapuistossa oli muuten myös Artun melkein-sukulainen. :) Sekarotuinen koira, jossa oli petit bassetia ja cairnterrieriä. Älyttömän suloinen tapaus! :) Muistutti kyllä tosi paljon Arttua, niin ulkonäöltä kuin luonteeltakin.

Viikonloppuna tosiaan oli vieraita käymässä, joiden jäljiltä Arttu oli melkoisen väsynyt vielä maanantainakin. Käytiin sitten nopeasti koirapuistossa, jossa herra kyllä piristyi saman tien. :) Ehdoton piristysruiske oli takaa-ajo. :D Koirapuistossa oli sekarotuinen koira, jossa oli podencoa ja jotain toista rotua, jota en millään enää muista. Mutta tämä kaveri kyllä pääsi juoksemaan NIIIIIN lujaa! Koira ottikin Artun kanssa kunnon takaa-ajokilpailun; juoksivat useamman minuutin pitkin koirapuistoa, välillä mukana menossa oli myös kääpiösnautseri. Arttu oikaisi monessa kohdassa, mutta ei silti millään saanut kiinni; niin kovaa tuo toinen koira juoksi! Ja tietysti Artulla mukana oli ajohaukku, joka oli isoin ja kuuluvin, mitä Artulla on tähän asti ollut! Ajohaukku tulee siis AINA koirapuistossa, kun Arttu alkaa jahtaamaan jotain koiraa. Yleensä nämä takaa-ajot kestävät vaan muutaman ringin verran, mutta nyt juostiin varmaan jopa viitisen minuuttia pitkin koirapuistoa, ja Artun ajohaukku vaan vahvistui koko ajan. Loppuvaiheessa kyllä tuntui, että ajohaukkuun sekoittui jo hieman turhautumista, kun ei Arttu hienosta yrittämisestä huolimatta saanut millään toista kiinni. :D
No, sitten kun juoksut oli juostu, niin Arttu yritti houkutella tätä sekarotuista koiraa jahtaamaan itseään. Pari kertaa Arttu kävi koiran luona härnäämässä ja lähti itse juoksemaan karkuun, mutta ei se koskaan innostunut lähtemään Artun perään. :)

Voi kun joskus muistaisi ottaa kameran sinne koirapuistoonkin mukaan, niin saisi varmasti hauskoja otoksia. :)


Koska koirapuistokuvia ei ole, niin näytille hieno tilannekuva luun kanssa leikkivästä Artusta. :)

Oli muuten hauska, kun oli tosiaan kaverini ja hänen poikaystävänsä kyläilemässä meillä viikonloppuna, ja Arttu ei ollut heitä vielä aiemmin nähnyt. Iloisesti hyppien ja nuollen piti ensin vastaanottaa molemmat ja kun vastalahjaksi sai rapsutuksia, niin Arttuhan oli ihan onnensa kukkuloilla. Yhdessä vaiheessa Arttu hyppäsi kaveriani vasten ja he molemmat rapsuttelivat Arttua eri puolilta; Artulla oli siinä niin makoisat oltavat, että päästi jo onnen murahduksiakin. :D
Hienosti kyllä oli Arttu vieraanvarainen siinä vaiheessa kun saatiin illalla laitettua peti vierashuoneeseen. Arttu nosti päänsä sängylle, nuuskutteli ja lopulta hyppäsi mylläämään puhtaisiin lakanoihin ihan onnessaan. :D Tuli hienot karvakuorrutteet lakanoihin. ;) Ja taisipa Arttu yölläkin käydä vierashuoneen sängyssä kaverini seurana. :)

Joo, se koiranäyttely tässä edelleen lähestyy uhkaavasti. Vaikka Artun kasvattaja jo viime sunnuntaina soittelikin, että miten näyttely meni. ;) Vielä muutama päivä kuitenkin saadaan jännittää ja opetella seisomista. Arttu kun ei millään jaksaisi seistä paikallaan vaan meinaa aina vaan istahtaa. Kehässä juokseminen kyllä onnistuu hienosti katsekontaktilla varustettuna; kunhan Arttu vaan jaksaisi keskittyä kehässä enemmän minuun ja herkkuun kuin muihin koiriin ja ihmisiin. :)


Näyttelyseisomisen harjoittelua olohuoneen sohvapöydällä.

Näyttelyhihnaakin on jo testattu ja tuntui olevan hyvä sekä minun että Artun mielestä. Arttu on nyt valmisteltu näyttelyä varten pesemällä ja ahkeralla harjaamisella. Ei oltukaan hetkeen pesty Arttua kokonaan shampoolla, ainoastaan tassuja kurakeleillä. Kyllä tuli pehmeä ja puhtoinen poika. :) Arttu ei vaan yhtään tykkää pesemisestä ja on ihan surkean näköinen kylppärissä. Kuivaaminen sen sijaan on paljon mukavampaa ja usein saunareissun (joo, Arttu käy myös saunassa :D) jälkeen Arttu vaatii kuivaamista, vaikkei olisi edes märkä. :)

Loppukevennyksenä pitkästä aikaa video; tällä kertaa pikkupikku-Artusta voimistelemassa sängyssään. :)