Viime viikolla oltiin Artun kanssa lomailemassa Padasjoella vanhempieni luona. Me Artun kanssa mentiin jo keskiviikkona ja Marko tuli perässä perjantaina työviikon jälkeen.
Arttu oli vähän kummissaan kun lähdettiin automatkalle ilman Markoa, mutta ei herra tuntunut sen kummemmin ikävöivän Markoa. Paitsi kun sanoin Artulle jotain tyyliin ”Marko tulee huomenna”, niin Arttu juoksi ulko-ovelle odottamaan, että nytkö se Marko tulee. :D Kerran Arttu sai ”jutella” Markon kanssa puhelimessa, eli pidin kännykkään Artun korvalla. Arttu vilkuili koko ajan taakseen etsien Markoa ja puhelun päätteeksi nuoli koko naamani ihan kuin kiitokseksi. :)
No, vaikkei ikävöintiä varsinaisesti näkynyt, niin kyllä oli Arttu melkoisen onnellinen perjantaina, kun näki Markon. Naama piti nuolla moneen kertaan ja rapsutuksiakin piti saada niin paljon, että luulisi, ettei Arttua ollut viikkoon rapsutettu lainkaan. :D


Arttu lomatunnelmissa. ;)

Padasjoella olikin jännää, kun vanhempani pitivät pihakirppiksen, jonne mekin Markon kanssa mentiin auttamaan. Pihakirppiksen järjestely ei Artun mielestä ollut niin jännää, mutta sinne tulleet asiakkaat sen sijaan todella mieluisia. Pihamaalla hihnassa kiinni ollut Arttu kyllä varmasti sulatti kaikkien sydämet ja ansaitsikin monenmonta rapsutusta viikonlopun aikana.
Se kirppiksen järjestely ei todellakaan ollut yhtä mukavaa, kun Arttu joutui välillä jäämään ypöyksin sisälle. Se oli tietysti ajoittaisesta eroahdistuksesta kärsivälle koiralle kamalaa ja ulina kuului pitkälle. En tiedä mitä kaikkia temppuja Arttu yritti ulos päästäkseen, mutta ainakin ulko-oven kahvaan oli jäänyt jonkun hampaan jäljet... Kerran oli äitini ulkona terassilla ja vilkaisi sisälle, että mitä ihmeellistä karvaista tuolla näkyy. Arttuhan se siellä seisoi pöydällä, tai oikeastaan keittiön tasolla. Arttu oli siis hypännyt penkille ja kammennut siitä itsensä ikkunan alla olevalle keittiötasolle. Ei ollut mitään siitä syönyt, lähinnä ilmeisesti vaan hengaillut siinä. :D Äiti oli menossa auttamaan Arttua alas pöydältä, mutta herra hyppäsi itse tyynesti ensin penkille ja siitä maahan. No, eipä Arttu muutenkaan ihan kaikkein kiltein koira meidän lomareissulla ollut; yhtenä päivänä varasti pöydällä olleesta piirakkavuoasta kokonaisen omenapiirakan palan. Kyläpaikoissa pitää nähtävästi koetella rajoja ja tehdä kaikkea sellaista, mihin kotona ei ole annettu lupaa. :P


Arttu matkalla järveen.

Oli Artulla onneksi myös kehittävämpääkin tekemistä kuin piirakan varastelu, sillä käytiin pari kertaa rannassa uimassa. Tai siis Arttu ui. Tai lähinnä käveli vedessä. :D
Arttu on nyt jo muutaman kerran käynyt järvessä, mutta tallustellut joka kerta vain muutamia askeleita eteenpäin – selässä on edelleen talviturkki jäljellä.


Arttu ja kova tuuli.

Nyt oli yhdellä uimareissulla kova tuuli ja hirmuisesti aaltoja järvessä. Arttua vähän pelottikin mennä veteen, mutta uteliaisuus kauempana olevia lokkeja, sorsia ja joutsenia kohtaan voitti ja Arttu kävelikin vähän matkaa eteenpäin. Pian lintuja kiinnostavammaksi osoittautuivat kuitenkin aallot; Arttu katseli niitä pitkään, yritti ottaa kiinni ja ihmetteli mihin ne katosivat. :)


Minne aallot katoavat?

Torstaina nähtiin myös Artun kanssa pupu ja jahdattiin sitä. Joo, melko huvittavaa, että minä koulutan Markon puolesta Artusta jäniskoiraa. ;)
Pupu – tai rusakko se oikeasti taisi olla – oli siis ihan pihamaalla, istahtui hetkeksi pihalla olleen auton viereen ja Artun kanssa katseltiin sitä ikkunasta. Kun pupu jatkoi matkaansa, Arttukin siirtyi toiseen huoneeseen katsomaan ikkunasta, näkyisikö pupua sieltä. :D Lähdettiin kuitenkin ulos katsomaan pupua ja sen jälkiä. Ja ensimmäistä kertaa minun kanssa Arttu ihan kunnolla kiinnostui jäljistä!
Arttu siis lähti vetämään pihatietä eteenpäin alapihalle, nenä koko ajan tiukasti maassa ja pää heiluen puolelta toiselle. Pari kertaa käytiin ”vikapaikassa”; Arttu haisteli hirveästi, totesi ettei pupu mennytkään tänne ja ryntäsi toiseen suuntaan haistelemaan. Nähtävästi pupu oli mennyt rantatielle, sillä sinne suuntaan Arttu alkoi yhtäkkiä vetämään todella kovasti ja ajohaukku tuli ilmoille. :D Arttu meinasi hermostua, kun en aluksi meinannut päästää häntä rantatielle; ajohaukku oli melkoinen. No, siinä sitten aamun ratoksi juostiin Artun kanssa rantatietä pupun jälkiä haistellen ja ajohaukku päällä koko ajan. Ei me pupua löydetty, mutta ainakin tuli Arttu (ja Teija) väsytettyä juoksulenkillä. :)

Padasjoella ollessa saatiin myös vahvistusta sille, että Artun ruoka-allergia on vehnästä johtuvaa. Aiemminhan siis Arttu oli vahingossa pari viikkoa saamatta nakkeja ja ihon rapsutukset sekä silmien rähmimiset vähenivät huomattavasti. Tuolloin jo vaihdettiin Artun ruoka allergiakoirien ruokaan (James Wellbelovedin lammasta ja riisiä) ja tämä vaihdos auttoi niin hyvin, että silmien rähmiminen loppui oikeastaan tyystin , eikä myöskään iho kutise enää yhtä paljon.
No, Padasjoella Arttu sai herkkuna keksejä, pullan paloja ja tosiaan sitä varastamaansa omenapiirakkaa. Kaulasta alkoi kutittamaan hirveästi ja silmät olivat ihan punaiset. Siinä vahvistui se epäily, että Artulla on vehnä-allergia (muut vaihtoehdothan olisivat voineet olla soija ja naudanliha). Nyt sitten on tiukka linja vehnää sisältävien tuotteiden kanssa ja jopa koirankeksit yms ovat nyt tauolla. Tänään piti käydä ostamassa Artulle pussi kanalastuja, ettei herra ihan ilman nameja jää juhannuksena, kun muut herkuttelevat. :)

Juhannusta tosiaan päätettiin viettää ihan vaan kotosalla – lähinnä Artun takia. Vaikka Arttu viihtyikin Padasjoella, niin kyllä herra parkkeerasi itsensä ulko-oven eteen siinä vaiheessa kun alettiin pakata tavaroita ja autossa Arttu istui jo kauan ennen meitä. :D Kylässä on mukava käydä, mutta kyllä koti on aina koti. ;) Arttu oli niin onnellinen päästyään kotiin ja piti ottaa takaisin kaikki se viikon aikana kotona nukkumatta jäänyt uni – sunnuntai-illan ja maanantai-päivän Arttu siis lähinnä nukkui lempipaikoissaan. :) Niin ja heti kotiuduttua Arttu juoksi ensimmäisenä lelukorille tarkistamaan, että kaikki lelut ovat tallella – sitten vasta sohvankulmaan nukkumaan. :)
Reilun viikon päästä Arttu pääsee Markon vanhempien luokse hoitoon siksi aikaa, kun me menemme Vaasaan häihin ja muutenkin tuntuu näin kesäviikonloppuisin olleen/olevan kaikennäköistä menoa. Joten lähinnä Artun stressiä helpottaaksemme ajateltiin viettää juhannusta vain rauhaisasti kotona, niin saa Arttukin olla rakastamassaan kodissa. :) Ja eiköhän poika ole melko innoissaan siitä, kun ollaan Markon kanssa molemmat pitkä viikonloppu ihan vaan kotosalla. :)