Arttu täytti lauantaina vuoden ja totta kai sitä juhlittiin kovasti. :)

Aamulla Arttu sai ensimmäisen lahjan, kun käytiin lenkkeilemässä ensin koirapuistossa ja sitten uimassa. Koirapuistossa ei kylläkään lämpimistä keleistä johtuen ollut kuin yksi koira, joka tuli ja lähti samaan aikaan kuin me. Pyry-sheltti on Artun kanssa aiemminkin leikkinyt ja nytkin nämä kirmasivat helteestä huolimatta ihan onnessaan pitkin koirapuistoa. Helteet vaikuttivat juoksemiseen sen verran, että Arttukin tajusi jopa juoda tarjottua vettä – se siis on harvinaista ja esim. lenkille on ihan turha ottaa vesipulloa mukaan, kun ei Arttu kumminkaan juo.
Koirapuistossa juoksemisen jälkeen uiminen oli Artusta erityisen ihanaa ja herra pulahtikin veteen saman tien. Uinti virkisti sen verran, että sen jälkeen Artulla oli to-del-la paljon virtaa ja loppumatka kotiin menikin lähinnä pomppien. :D


Päivänsankarin kakku ja lahjat.

Kotona Arttu sitten sai päivän parhaan jutun, eli synttärikakun! Kakku oli Artun mielestä niin ihana, että herra sai porttikiellon keittiön ”leipomisen” ajaksi, kun koitti koko ajan nuuskutella pöydältä kakun aineksia ja syödä ne jo ennen kakkuun päätymistä.
Kakun pohjana oli siis maksalaatikko ja välissä täytteenä koiranmakkaraa. Päällä koristeina koiransuklaata ja kinkkua, kynttilän virkaa toimitti pihvitikku. Itse en olisi ehkä tuollaiseen kakkuun koskenut, mutta Artusta tuntui olevan erityisen herkullista. ;)


Arttu odottaa, että saa luvan syödä kakkua.

Olin tosi yllättynyt, että lattialla paikka-käskyn alla ollut Arttu malttoi pysyä paikoillaan, vaikka laitoin kakkulautasen melko lähelle. Kaikista yllättävintä oli se, että Arttu jopa tapitti koko ajan minua silmiin eikä kakkua! Hienosta suorituksesta palkitaan ja melko pian Arttu sitten saikin alkaa mutustamaan kakkua. :)
Eikä siinä kauaa mennyt! Kolmessa minuutissa oli lautanen tyhjä ja nuoltu. :D


Slurps.

Kakun lisäksi Arttu sai totta kai lahjoja. Lahjat oli paketoitu ja availtiin ne yhdessä Artun kanssa. Arttu tosin osallistui enemmänkin vasta siinä vaiheessa kun paperi oli jo pois lahjan ympäriltä. ;)
Ihmeellisintä oli se, että kun lahjat oli avattu, niin Arttu alkoi heti järsimään puruluu-kenkää. Herrahan oli siis juuri ennen lahjojen avaamista syönyt synttärikakun!
Mutta mieluisia tuntuivat lahjat olevan; Arttu otti illalla unileluksi Ripusen sijaan synttärilahjaksi saamansa pesukarhu-pehmolelun. Ripunen siis on ollut Artun unilelu joulusta asti ja kun Artulle sanoo, että ”Mennään nukkumaan”, niin Arttu lähtee Ripunen suussaan juoksemaan makuuhuonetta kohden. Nyt Arttu katsoi Ripusta ja päättikin ottaa sen vieressä olleen pesukarhun unileluksi. Pesukarhu-lelu on siis sellainen, jossa kankaan sisällä on muovipullo. Joten voitte vaan kuvitella miten ihanaa ääntä kuului sinä iltana sängyssä, kun Arttu järsi lelua ennen nukahtamistaan. :D


Arttu ja Teija avaamassa synttärilahjoja.

Arttu sai myös yhden synttärivieraan lauantaina, kun Taavi-koira Anni-omistajansa kanssa tuli käymään. Taavi kyllä enemmän keskittyi Artun komentamiseen ja rökittämiseen, mutta taisi Arttu silti ihan mielissään olla synttärivieraasta.



Artun synttäripäivänä sattui yksi hassu juttu, josta on ihan pakko kertoa. :) Arttu kun tosiaan täytti vuoden ja kai pikkuhiljaa pitäisi alkaa aikuistuakin. No, on Arttu kyllä aikuistunutkin viime aikoina, pakko myöntää. Mutta synttäripäivänä oli kyllä kaiken huippu. :D
Arttu ei siis ole koskaan aiemmin halunnut ottaa mitään leluaan mukaan ulos pissalenkille. Joskus on raahannut lelut mukanaan tuulikaappiin, mutta aina automaattisesti tai viimeistään pyynnöstä jättänyt ne tuulikaappiin odottamaan.
Nyt kun käytiin synttäripäivänä pissalenkillä, Arttu päätti toimia sitten mahdollisimman epäaikuismaisesti. Kun oltiin menossa tuulikaappiin, niin herra pinkaisi yläkertaan, haki Ripusen yläkerrasta ja juoksi takaisin tuulikaappiin Ripunen suussaan. Yritin maanitella Arttua jättämään lelun tuulikaappiin odottamaan ja yritin jopa ottaa sitä pois Artun suusta. Eipä onnistunut, joten ajattelin, että ottakoon sitten lelun mukaan.
Siinä sitten käytiin pissalenkillä, Artulla suussaan keltainen melko isokokoinen rapu-pehmolelu. Ja Arttu totta kai kuljetti Ripusta häntä pystyssä heiluen ja pää ylpeästi ylhäällä. Alkumatkan Arttu vielä kuljetti Ripusta toisesta saksesta, jolloin lelu on melko pitkä ja Arttu kompastelikin koko ajan toiseen alhaalla roikkuvaan sakseen... Ihan pikkasen minua vaan hävetti. ;)
Mutta hienosti Arttu kyllä malttoi kantaa Ripusta koko matkan. Kerran jätti lelun tienvarteen ja lähti jahtaamaan perhosia. Mutta perhosjahdin päätyttyä tuli kyllä ottamaan Ripusen takaisin lenkkiseuraksi.
Ehkä tämä ei kuitenkaan ollut sitä aikuismaisinta käyttäytymistä, mutta pienet lipsahdukset sallittakoon jokaiselle. :)

Tuo perhosten ja muiden ötököiden jahtaaminen on kyllä ehdottomasti parasta viihdettä Artulle. Herra hyppelee päin seiniä niitä jahdatessaan. Ihan oikeasti. :D
Eilen ihmettelin, kun Arttu istui keskellä keittiötä ja tuijotti tiiviisti ylöspäin. Katonrajassa käveli sisälle eksynyt perhonen ja Arttu tuijotti sitä herkeämättä. Kun perhonen ei tullutkaan Artun kanssa leikkimään, Arttu alkoi hyppiä minua vasten ihan kuin sanoen ”Anna minulle tuo lelu!” :D Melko kauan Artun perhosentuijotus kesti, mutta onneksi perhonen lopulta osasi lentää ikkunasta ulkoilmaan. :)

Nyt on ollut niin kuumat kelit, että on Artunkin kanssa rajoitettu lenkkeilyä ja käyty lähinnä lenkillä vaan uimarannalla. Kilometrin säteellä (lähin puolen kilometrin päässä) on pari hyvää rantaa, joissa voi uittaa koiria ja ollaankin nyt viime päivinä käyty kahdesti päivässä Artun kanssa uimassa.
Arttu on ihan innoissaan uimisesta ja ui jo tosi pitkiä lenkkejä. Eikä paljoa tarvitse herraa houkutella veteen, kun Arttu on siellä jo ennen meitä. :) Sunnuntain uintireissulla Arttu ui muutaman kerran kauempana uivaa Marko kohti ja joka kerta suoraan Markon yli. :D Eilen Arttu teki saman minulle, tuntui tosi mukavalta. :D
Muutaman kerran rannalla on ollut myös muita koiria ja tällöin Artun keskittymiskyky ei riitä enää uimiseen. Arttu siis yrittää hyppiä vedessä kahdella jalalla, se on aika hassun näköistä. :)Muutaman kerran tuossa rannalla on ollut myös sorsia, joiden perässä Arttu on koittanut uida – ja jos olisi vapaana, niin varmaan lähtisikin uimaan niiden perään ties minne.
Artun turkki on kyllä tosi kätevä, kun siihen ei sillä tavalla tartu vesi. Arttu siis näyttää ihan kuivalta yleensä jo siinä vaiheessa kun on kävelty rannalta kotiin! Aluskarva kyllä jää vielä vähän märäksi, että olo ei ole niin kuuma, mutta ei esim. haise sisällä märälle koiralle uimareissujen jälkeen. Nypittiin vielä viime viikolla Artun karvat ihan perusteellisesti kesäkuosiin, niin on Artullakin nyt helpompaa olla näillä helteillä.