Onkin taas vierähtänyt jonkin aikaa siitä, kun viimeksi olen Artun blogiin kirjoittanut. Syytän asiasta helteitä – onhan noita rusketusrajoja paranneltava jatkuvasti, kun ne on kerran mennyt hankkimaan. ;) Ja kun terassin mittarissa ei enää asteikko riitä (loppuu +50 asteeseen), ei läppäriäkään viitsi viedä ulos kärventymään.
Mutta nyt sateisena päivänä on hyvä jälleen tarttua kuvitteelliseen kynään ja kertoa hieman Artun viime aikaisia kuulumisia. :)

No, juhannuksena oltiin tosiaan kotosalla, ihan niin kuin aiemmassa blogikirjoituksessani suunnittelin. Ja uskoisin, että Artulla oli aika mukavaa – sai niin paljon herkkuja, kävelylenkkejä ja uimista, että tuntui tykkäävän. :)

Käytiin tosiaan joka päivä Artun kanssa uimareissulla läheisellä rannalla. Ennen juhannusta oli käyty rannalla muutaman kerran, jolloin Arttu oli vain kävellyt vedessä pieniä matkoja. Arttu nautti kyllä tästä kävelystäkin, koska järvivesi viilensi mukavasti hellepäivinä.
Juhannuksen aikoihin Arttu kuitenkin ensimmäistä kertaa ihan oikeasti ui! Se oli tosi huvittavaa, kun Arttu tosiaan ensin vain käveli vedessä (yhdessä minun ja Markon kanssa) ja katseli ympärilleen. Sitten yhtäkkiä yhdessä kohdassa tulikin vähän syvempää, eivätkä Artun jalat ylettäneet enää pohjaan. Herra oli ensin vähän ihmeissään, että mitäs nyt, mutta nopeasti tajusi alkaa uimaan jaloillaan. Sitten Arttu tekikin pienen lenkin järvessä suu hymystä ammollaan ja oli tosi onnellisen näköinen. Ja nyt kun Arttu on oppinut uimaan, niin vedessä juoksentelun lisäksi joka uimareissulla on myös ihan oikeasti uitu. :)


Artun kanssa uimassa.

Juhannuksena Arttu oppi uimisen lisäksi myös haukkumaan.
Arttuhan ei ole tähän mennessä juurikaan haukkunut, ihan muutamia yksittäisiä haukkuja joskus minua tai Markoa uhmatessa. Mutta siis kun jotkut koirat esim. haukkuvat hurjasti ovikellon soidessa, niin Arttu ei ole haukkunut koskaan. Eipä Arttu kyllä ole koskaan haukkunut tai murissut toiselle koirallekaan, se ei vaan ole Artun tapaista. Tosi harvinaista siis ollut tuo haukkuminen ja se ei jotenkin yhtään kuulu Artun ”luonteeseen”.
Mutta juhannuksenapa herra päättikin sitten opetella haukkumaan. :D Oltiin yhtenä aamuna ulkona terassilla aamupalalla ja Arttu oli totta kai mukana. Arttu katseli pitkään kun lähellä olevissa puissa lintu jahtasi oravaa. Tarpeeksi kauan katseltuaan Arttu alkoi haukkumaan tälle kaksikolle. Ja kyseessä oli siis ihan kunnon haukkuminen – monta haukkua peräkkäin ja vahvalla äänellä! Kuulosti ihan kuin haukkujana olisi ollut isompikin koira!
Siinä sitten Markon kanssa päiviteltiin, että nytkö meidän pikku-Artusta on tullut iso mies, kun on oppinut haukkumaankin. Ja kyllä, näin näyttäisi käyneen. :D Tämän jälkeen Arttu on haukkunut oravien ja lintujen lisäksi myös minulle ja Markolle yksittäisten haukkujen sijasta ihan kunnon haukkukonsertin. Lisäksi tämä haukkuminen on yhdistynyt myös Artun lempiharrastukseen, eli ikkunasta ulos katselemiseen. Ennen Arttu katseli ikkunasta ulos vaiti – nyt usein yläkerran sohvalta kuuluu myös kovat haukkumiset ja murinat. :D

Ja tietysti tähän haukkumisen oppimiseen liittyy myös se, että nyt on Artulle tullut sitten uhmaikä. Osa kaksi. Ja koska Arttu on oppinut haukkumaan, niin Arttu sitten yrittää kovasti komentaa minua ja Markoa haukkumalla. Suurimmassa osassa tapauksia Arttu kuitenkin tietää johtajuus-asteikon sen verran hyvin, että kun haukkuvalla komentavalle Artulle kerran korottaa ääntään tms, niin herra heittäytyy heti alistuvasti selälleen. Mutta toisinaan (etenkin minun kanssa) näitä uhmakohtauksia on todella vaikea saada loppumaan ja Arttu räksyttää tosi kauan vihaisen oloisena, ennen kuin vihdoin suostuu alistumaan. Viimeksi tänään Arttu sai tällaisen uhmakohtauksen, kun ei saanut jostain kumman syystä tulla nuolemaan pöydällä olevaa ruokalautastani, josta olin vielä itse syömässä. Tietysti tämä on erityisen hyvä syy suuttumiseen. ;)
Pienellä huomioimattomuudella uhmakkuus onneksi on jo vähän parantunut ja Artun perustottelevaisuuskin taitaa olla edellistä uhmaikää parempi. Että eiköhän tästä selvitä. :)

Uhmakkuuden takia hieman jänskätti, kun vietiin Arttu hoitoon Markon vanhempien luokse viime viikonloppuna. Paikka ja ihmisethän ovat tuttuja (ja itse asiassa Markon vanhemmat + sisarukset olivat viime viikolla meillä myös yökylässä, joten pitkää taukoakaan ei ollut näkemisestä), mutta Artun uhmakkuuden takia vähän jänskätti, että miten käy. Arttuhan on ollut elämänsä aikana tätä ennen vain kerran hoidossa minun vanhempieni luona kaksi yötä pääsiäisenä – silloin kyllä kaikki meni ihan hyvin, eikä Arttu ikävöinytkään.
Mentiin Kinnulaan Markon vanhempien luo jo perjantaina ja siitä oli tarkoitus lähteä ajelemaan Vaasaan ystävän häihin lauantaina. Arttuhan sitten päätti käyttäytyä perjantaina kaikkea muuta kuin mallikkaasti. Pikkuherra muun muassa hyppäsi ottamaan tiskipöydältä perheen omalle koiralle menossa olleet makkarat – Arttu ehti ahmia kahdesta makkarasta kitaansa 1,5 makkaraa ennen kuin varkaus huomattiin. Puolikas syömättä jäänyt makkara jäi vaivaamaan Arttua siinä määrin, että loppuilta piti koittaa saada sekin vielä varastetuksi tiskipöydältä. Lopulta Artulle tuli porttikielto keittiöön, jonne herra tosin koitti hiippailla aina kun kukaan ei huomannut.
Ja huolimatta siitä, että 15-kiloinen Arttu söi 1,5 makkaraa, maittoi hänelle myös oma ruoka! Arttu oli siis saanut iltaruuan vähän ennen makkaravarkautta ja syönyt siitä puolet. Loppu ruoka jäi lattialle odottamaan, josko Arttu söisi sitä vielä myöhemmin. Ja kyllähän Arttu senkin veteli napaansa makkaroiden jälkiruuaksi.
Varastetut makkarat ilmeisesti polttelivat mahassa sen verran, että Arttu herätteli meidät aamuviideltä. Sana ”meidät” tarkoittaen oikeastaan koko taloa; siinä vaiheessa kun Arttu rymisteli yläkerrassa herättäen meitä ja pomppien sänkyyn-lattialle-sänkyyn-lattialle kuului alakerrasta Markon pikkusiskon ”äitiiiiiiii!”-huudot. Marko käytti sitten Artun aamuyöllä ulkona, mutta eipä herra silti antanut meidän nukkua. Arttu osasi kyllä valita herättely-aamun hyvin, sillä takana oli jo valmiiksi vähän univelkaa ja viikonloppuna edessä pitkät ajomatkat. No, tämä aamuviiden herättely sitten kostautuikin sillä, että piti lähteä häistä ajoissa (tai no, ennen puolta yötä, onhan se jo ajoissa!) hotellille nukkumaan. Lauantaina ei tosiaan paljoa nukuttu enää sen aamuviiden herättelyn jälkeen, kiitos vieressä vinkuneen ja edestakaisin hyppineen pikkupojan. Noustiin sitten ennen seitsemää pesemään autoa ja Arttu kävi aamun aikana yhteensä kolmesti kakalla. Että taisi olla makkaravarkaus syynä meidän huonoihin uniin. :P

Jännityksestä huolimatta Arttu kuitenkin käyttäytyi herrasmiehen tavoin hoidossa ollessaan! Ainoa pahanteko oli kuulemma sukan varastaminen ja muutama lievä uhmakohtaus, jotka menivät nopeasti ohi.
Nirsoutensakin Arttu näytti hoidossa ollessaan, kun ei vesi kelvannut ulkona omasta vesikiposta. Herrahan siis joi vettä ainoastaan kaikista muista kipoista kuin omasta vesikipostaan. :D
Mutta ilmeisen hyvin Arttu kuitenkin oli käyttäytynyt, koska ei meinattu saada Arttua mukaan kotiin hoitopaikasta. Arttuhan kyllä olisi tullut kotiin, mutta Artun hoitajat eivät meinanneet päästää Arttua enää meidän mukaan. ;) Parhaita olivat Markon sisarusten kommentit ”Mitä me muka nyt tehdään, on ihan tylsää. Kun ei oo ees Arttua!” :D
Ilmeisesti oli paljon Artun kanssa leikitty! Niin ja leikkipä Arttu viikonloppuna lasten lisäksi myös Paavo-kissan kanssa. Tai Paavo istui paikallaan ja katseli ihmeissään Arttua, joka hyppi, pomppi, laittoi pyllyä maahan ja yritti saada Paavoa leikkimään kanssaan.
Leikkien johdosta Arttu olikin kyllä melkoisen väsynyt kotiin päästyään; sunnuntai-ilta ja maanantai-aamu meni lähinnä nukkumiseen. :)


Kinnulassa trampoliinilla, Arttu ei kylläkään pomppinut. Kuvassa Arttu keskittyy hengailuun ja Teija keskittyy Markon pikkusiskon katkenneen korun helmien etsintään. :)

Kinnulasta Arttu sai mukaansa mielenkiintoisen lelun, jossa oli yhdistetty pari Artun suosikkia; sukan sisälle oli laitettu muovipullo, jonka sisällä oli pari raksua. Maanantaina, kun Arttu vihdoin väsymykseltään jaksoi, alkoi riehuminen tämän lelun kanssa. Tämä on lähes ainoa lelu, jonka kanssa Arttu on nyt tällä viikolla leikkinyt, ja herkut ovat vieläkin pullon sisällä! Aktivointilelu parhaimmillaan – riittävän haastava Artullekin!
Maanantaina Arttu sai korkin kierrettyä pois pullosta. Tiistaina Arttu sai pullon pois sukan sisältä. Nyt tarkoituksena olisi saada vielä herkut pois pullosta, mutta uskon, että sitä varten Artun pitäisi pureskella koko pullo palasiksi. Pullo on siis tällä hetkellä ihan lytyssä, enkä minäkään saisi herkkuja sieltä pois muuten kuin leikkaamalla pullon halki. :D Katsotaan miten tilanne tästä kehittyy ja saako Arttu herkut pois. :)

Toinen hassu juttu Artun elämästä tältä päivältä on vielä pakko kertoa. :) Arttu oli aamulla herättyään sängyssä mylläämässä selällään, kun yhtäkkiä Arttu jähmettyi paikalleen selälleen, pää kallellaan. Arttu jäi tuijottamaan katossa lennellyttä kukkakärpästä. :D Hetken aikaa Arttu tuijotti ötökkää selällään, vaihtoi sitten asentoa ja tuijotti kukkakärpästä istualtaan. Siinä Arttu sitten istui ja tuijotti tiiviisti kukkakärpästä kymmenisen minuuttia, välillä haukkuen ja muristen. :D Hieman oli Teijalla naurussa pidättelemistä. ;)
Arttu on muutenkin niin suloinen noiden ötököittensä kanssa – Arttu siis haluaisi leikkiä niiden kanssa ja koittaa jahdata niitä. Välillä hyppii päin seiniä kärpästen perässä ja välillä juoksee pitkin terassia muurahaisten perässä. Yhdellä automatkalla oli kärpänen autossa ja Arttu koko matkan ajan jaksoi seurailla kärpäsen liikkeitä.
Hauskin tapaus oli kuitenkin pari viikkoa sitten, kun Arttu bongasi hämähäkin maasta. Arttu seuraili sen liikkeitä vähän aikaa vieressä juosten ja yritti pyydystää sitä. Kun Arttu sitten vihdoin sai pyydystettyä hämähäkin (eli todennäköisesti söi sen), Arttu vaan jäi katselemaan pää kallellaan, että mihin se leikkikaveri nyt katosi. :D

Viime blogikirjoituksessa odotettiin juhannusta, nyt odotetaan synttäreitä. Pienenpieni Arttu täyttää lauantaina yhden vuoden! Jee! :) Tänään käytiin ostamassa Artulle herkulliset synttärilahjat ja tarpeet synttärikakkua varten! Varsinaisia synttärijuhlia ei ole tarkoitus järjestää, ellei Arttu sitten ole itse lähettänyt kutsukortteja kavereilleen. :D Uskoisin, että tuo maksalaatikko-koiranmakkara-kinkku-koiransuklaa –kakku kruunaa kyllä Artun synttärit. ;)