Artun blogin kirjoitus on nyt kesällä jäänyt aika vähälle huomiolle kesälomailusta johtuen. Viimeisen kolmen viikon aikana ei olla hirveästi vietetty aikaa kotosalla, joten ei ole sitten tullut blogiakaan kirjoiteltua.
Marko oli siis ensin kaksi viikkoa sairaslomalla kipeän olkapään takia ja heti sen perään kesälomalla; nyt on meneillään kesälomaviikoista jälkimmäinen.

Heinäkuun puolessavälissä oli tiedossa ystäväpariskunnan häät Padasjoella. Kun olimme tosiaan vapaalla, niin päätimme suunnata kohti Padasjokea jo keskiviikkona. Tosin ainoastaan Arttu jäi Padasjoelle; minä ja Marko jatkoimme matkaa Myrskylään Markon serkun perheen luokse muutamaksi päiväksi.
Arttu jätettiin siis Padasjoelle vanhempieni luokse hoitoon kissojen mielenterveyden takia. :D Markon serkun perhe hankki hiljattain kaksi suloista kissaa. Kissojen ja Artun ensimmäinen kohtaaminen vappuna oli melko traumaattinen; kumpikin kissa syöksyi salamana mahdollisimman korkealle, eli verhojen kautta seinään. Kissat saivat tiputettua olohuoneesta molempien ikkunoiden verhot sekä verhotangot. Loppuvierailun ajan kissat viettivät kaukaisimmassa huoneessa korissa korkeimman kaapin päällä, eikä niistä näkynyt kuin vain korvat. Eikä Arttu siis edes jahdannut, haukkunut tai ollut mitenkään aggressiivinen. Kissaraukat vaan pelästyivät tuommoista kummallista otusta.
Nyt sitten kun hoitopaikka järjestyi helposti, päätettiin jättää Arttu pariksi päiväksi hoitoon ja suoda kissoillekin mukavampi vierailu. Oli myös ihan kivaa, että nyt sai oikeasti nähdä Lumi- ja Noki-kissat, ja jopa rapsutella niitä!

Artulla oli kuulemma ollut mukavaa hoidossa Padasjoella, oli saanut ainakin ulkoilla ja uida. :) Ja hoitovuoro ei vanhemmiltani ollut vielä täysin ohi vaikka Markon kanssa mentiin Padasjoelle perjantaina, sillä oltiin lauantaina häissä lähes koko päivä; lähdettiin kahden jälkeen ja palattiin yöllä puoli neljältä. :D


Arttu Padasjoella hoidossa.

Tuolloin oli myös ne kaikista kamalimmat helteet ja päätettiinkin Padasjoelle perjantaina palattuamme Markon kanssa viettää yöt Padasjoella teltassa. Arttua ei yllättäen uskaltanut ottaa telttaan (tai ainakaan minä en olisi saanut nukutuksi lainkaan, kun olisin vaan vahtinut ettei Arttu karkaa), joten Arttu jäi siis edelleen nukkumaan vanhempieni kanssa sisälle. Sänkyyn heidän väliinsä, oli kuulemma vallannut hienosti tilaa itselleen sängystä. ;) Ajateltiin, että onkohan Arttu illalla ihmeissään, kun me olemme siellä, mutta emme nukukaan Artun kanssa. Mutta eipä herra liiemmin tuntunut tästä välittävän – tärkeintä oli se, että pääsee sänkyyn nukkumaan. :D

Artusta kyllä onkin viime aikoina tullut melkoinen sängynvaltaaja.
Silloin kun otettiin koira, meille molemmille oli melko itsestään selvää, että koira ei saa nukkua sängyssä eikä sitä oteta sänkyyn kuin korkeintaan aamulla herättämään. Tämä toimikin aluksi todella hyvin. Aluksi Arttu ei kyllä edes osannut hypätä itse sänkyyn. Mutta opittuaankin Arttu nukkui yöt lattialla tai omassa kopassaan ja hyppäsi sänkyä vasten vain pyytäessään pissalle.
Joskus vuodenvaihteen aikoihin Arttu sitten viettikin muutaman yön sängyssä, muistaakseni ensimmäisen kerran silloin kun olin Padasjoella ilman Markoa ja sängyssä oli rutkasti tilaa. No, kun kerran on heltynyt ottamaan koiran viereensä nukkumaan, niin helpostihan sitä sitten antaa periksi useamminkin.
Jossain vaiheessa tuli tavaksi, että Arttu hyppäsi sänkyyn nukkumaan aina iltaisin unilelunsa Ripusen kanssa, tepsutti Ripusta hetken ja meni sitten lattialle nukkumaan. Arttu aina odotti, että saatiin laitettua peitto suoraksi ja Artulle annettiin aina lupa, milloin sänkyyn saa hypätä.
Luvan Arttu osaa odottaa edelleenkin, mutta nykyisin Arttu nukkuu kyllä sängyssä enemmänkin kuin vain illalla. :D Ja sen myötä mitä enemmän Arttu nukkuu sängyssä, niin sitä enemmän herra koittaa vallata tilaa itselleen! Monesti Arttu nukkuu jalkojen päällä tai pää vaikkapa selän päällä, mutta välillä herra vain tönii – erityisesti minun – jalkoja pois hänen tieltään, koska hän tarvitsee itselleen enemmän tilaa.
Yksi niistä syistä, miksen alun perin halunnut Arttua sänkyyn nukkumaan, oli se, että pelkäsin unissani potkaisevani Arttua tai jotain vastaavaa. Siitä ei kyllä taida tässä tapauksessa olla huolta, sillä Arttu osaa kyllä hyvin pitää puoliaan ja ottaa itselleen tilaa sängyssä.


Sängynvaltaaja-Arttu.

Vaikka Arttu onkin melkoinen tilanvaltaaja, niin ehdottomasti suloisinta on Artun herättelyt sängyssä aamulla. Arttu venyttelee mahan päällä, nuolee naaman ja tulee kainaloon mylläämään. Parina aamuna Arttu on kömpinyt sänkyyn Markon ja minun väliin herättelemään meitä, ihan niin kuin pikkulapsi. :)
Ehkä parhaat herättelyt sain kuitenkin viime viikolla synttäri-aamunani, kun Arttu oli ollut hetken aikaa suljetun oven takana Markon kanssa tekemässä aamupalaa. Tai siis Arttu odotti oven takana huolissaan minusta ja toivoi pääsevänsä pian takaisin makuuhuoneeseen. Ja sitten kun ovi aukesi, niin Arttu ryntäsi täydellä vauhdilla loikaten suoraan mahani päälle, nuoli naaman ihan märäksi ja oli ehkä maailman innokkain koira. Eli ehkä paras synttäriherätys ikinä! :)

No, palatakseni Artun ”kesälomailuun”. Toinen lomaviikko vietettiin pääpiirteissään kotosalla ja käytiin uimassa joka päivä.
Torstaista lauantaihin oli Jyväskylässä Suomipop-festarit, joissa oltiin Markon kanssa iltapäivät ja illat. Ja Arttu siis yksin kotona, josta herra ei lainkaan tykännyt. Mutta kuin ihmeen kaupalla Arttu alkoi pitkästä aikaa osoittaa merkkejä parempaan päin.


Artun kanssa festaritunnelmissa. :)

Eroahdistus on siis asia, jonka kanssa on taisteltu jo pitkään. Ja joka pahenee aina, kun vähäksi aikaa unohtaa treenit ja jos esimerkiksi ollaan kyläilemässä jossain paria päivää kauemmin.
Pahinta on naapureihin (ja varmaan naapuritaloihinkin) kuuluva ulvominen, joka onneksi on rauhoittunut. Mutta pitkän aikaa Arttu oli tosiaan niin stressaantunut yksinolosta, ettei pystynyt edes syömään mitään yksinollessaan. Herkut ja aktivointilelut eivät siis auttaneet, koska Arttu ei malttanut keskittyä niihin.
No, vielä torstainakin Artulle oli tuskaa jäädä yksin, mutta päivä päivältä huuto väheni ja Arttu malttoi nukkua jopa puolitoista tuntia yhdessä kohdassa. Yleensä Arttu siis on niin levoton, että vaihtaa paikkaa vähintään vartin välein.
Onnellisin olin siitä, että lauantaina Arttu oli jopa syönyt hänelle jätettyjä herkkuja, jee. :)

Nyt on tuossa eroahdistus-asiassa menty päivä päivältä eteenpäin. Ei Arttu edelleenkään mielellään yksin jää, eikä myöskään ole koko aikaa ulvomatta. Mutta Arttu etsii kaikki hänelle piilotetut herkut ja syö ne kaikki yksinollessaan. Arttu nukkuu pitkiäkin aikoja, eikä vaeltele rauhattomasti koko ajan.

Yksi parhaimmista edistyksistä oli eilen, kun Arttu jäi yksin kauppareissun ajaksi. Tämä oli sellainen edistys, jota jaksan ihmetellä edelleen.
Arttu siis on yksin ollessaan vierashuoneessa portin takana. Tämä siksi, että koko asunnossa ollessaan Arttu ravaa koko ajan yläkerrasta alakertaan ja huutaa mennessään. Portin takana yhdessä huoneessa ollessaan Arttu on rauhallisempi ja viime aikoina Arttu ei ole edes yrittänyt hajoittaa porttia, joten herra on kai jo alistunut asemaansa.
Arttu tietää, että portin taakse meno tarkoittaa yksinjäämistä. Sen takia Arttu ei haluaisi mennä portin taakse. Yleensä Arttu juoksee karkuun alakertaan, josta hänet pitää kantaa yläkertaan. Ollaan yritetty tehdä niin, että Arttu kävelee itse yläaulasta portin taakse. Välillä onnistui, välillä ei. Välillä Artun joutui kantamaan portin taakse, jotta sai herran sinne. No, nyt muutamina kertoina Arttu on kävellyt sopuisasti yläaulasta itse portin taa.
Eilen koettiin sitten se ihmettelyn arvoinen asia, kun olin laittanut herkut portin taa ja huusin leikilläni alakerrassa olleelle Artulle ”Noniin Parttunen, tulepa tänne!” Ja Arttu juoksi itse innoissaan alakerrasta portin taakse! Arttu sai kyllä ainakin minut niiiiin onnelliseksi. :)

No, viime viikolla oltiin sitten lomailemassa Kinnulassa Markon vanhempien luona. Siellä olikin Artulla monenmoista tekemistä.
Mentiin Kinnulaan keskiviikkona ja samana iltana käytiin läheisellä uimarannalla uimassa. Markon 5-vuotias pikkusisko oli ihmeissään siitä, että Arttukin muka osaa uida. Mutta osaahan se Arttu ja näytti kuinka hienosti osaakin. ;)
Torstaina taidettiin keskittyä vaan oleiluun; oli kesän kuumin päivä ja tuli hiki, vaikka vaan istui paikoillaan. Arttuakin piti muutama kerta kastella pitkin päivää, kun ei raukka aina tajunnut juoda, vaikka oli tosi kuuma. Kinnulasta löytyikin oiva väline Artun kasteluun; lasten lelu mustekala, joka kiinnitettiin vesiletkuun ja mustekalan lonkeroista suihkusi vettä joka puolelle. Arttu aluksi haisteli mustekalaa innoissaan ja ensimmäisten vesipisaroiden suihkutessa yritti juoda vettä siitä. Mustekala oli kuitenkin sen verran ilkeä, että alkoi liikuttamaan lonkeroitaan veden paineesta ja Arttu-raukka sai vettä päälleen. Taisi muuan Teijakin tässä tohinassa vähän kastua, samoin lähistöllä ollut aurinkotuoli... Läpimärkä Arttu jo vähän pelkäsi mustekalan lonkeroita, joten mustekalaa ei kovin kauaa voinut kerrallaan pitää päällä.
Artun suosikkileikkejä Kinnulassa oli kärpästen jahtaamisen lisäksi (tätä tuli harrastettua to-del-la paljon) leikkiminen Paavo-kissan kanssa. Monesti kylläkin Arttu yritti saada Paavoa leikkimään ja Paavo vaan katseli, että mitä tuo koira oikein juoksentelee. Sitten kun nämä kaksi kunnolla leikkivät keskenään, niin leikki oli sellaista, että Paavo ajoi Arttua takaa. :D En tiedä meniköhän tämä nyt ihan oikein, mutta kivaa tuntui olevan. :)
Yhtenä päivänä käytiin Markon ja Artun kanssa peltoaukealla kävelemässä ja päästettiin Arttukin juoksentelemaan siellä vapaana. Korostan, että kyseessä oli siis pitkän helteen jäljiltä rutikuivat pellot ja ojat. No, eiköhän Arttu löytänyt sieltä sen ainoan, edes vähän kostean, ojan. Joka oli siis pelkkää mutavelliä. Arttu kirmasi sinne – heti sen jälkeen kun oli ensin juossut pari minuuttia perhosen perässä – ja jäi tietysti jaloistaan kiinni kuravelliin. Fiksuna poikana Arttu ei tajunnut tulla sieltä pois, vaan jatkoi ojaa eteenpäin sinnitellen juuri ja juuri hitaasti eteenpäin. No, lopulta Marko sitten kävi nostamassa Artun ojasta pois ja suunnattiin koipipesulle.


Tältä Arttu näytti ojassa möyrimisen jälkeen. Ainakin herra on melko tyytyväisen oloinen.

Kinnulassa käytiin myös ensimmäistä kertaa Artun kanssa kalalla. Oli Arttu vähän ihmeissään, että mistä tässä oikein on kyse.
Ensin käytiin yhtenä iltana Markon serkun perheen seurassa venesatamassa kalastamassa. Arttu kävi elämänsä ensimmäistä kertaa laiturilla – ja  ei varmaan hirveän usein jatkossa enää tarvitse viedä Arttua laiturille. :D Arttu ei siis tajunnut yhtään varoa laiturin reunoja ja muutaman kerran sain hihnan nykäisyllä pelastettua Artun tippumasta laiturin reunojen yli. Ja kyseessä oli siis venesataman kohtalaisen leveä laituri. No, loppuaika vietettiinkin sitten Artun kanssa rannalla. ;)
Jännintä taisi Artun mielestä olla ämpärissä uivien kalojen katselu. Herra katseli niitä ämpärin yläpuolelta ja yritti seurata niitä katseellaan ämpärin reunojen ulkopuolelle, ja oli ihmeissään kun ei siellä näkynytkään enää mitään. Muutaman kerran Arttu myös yritti tunkea päänsä ämpäriin ja pyydystää kalan itselleen. Kerran Marko myös näytti saamaansa kalaa lähietäisyydeltä Artulle. Ja mitä Arttu teki? Yritti saman tien haukata kalalta pään pois. :D
Sunnuntaina ennen kotiinlähtöä käytiin vielä mökillä onkimassa (ja pojat virvelöimässä) Markon sisarusten kanssa. Hirveästi tuli kalaa ja Arttua harmitti, kun ei saanut niistä yhtään. Arttu oli onkimisen ajan kiinni pihalla olleessa puussa, eikä tykännyt siitä lainkaan. Ensin Arttu haukkui ja vinkui, ja kun sillä ei ollut toivottua tulosta, niin herra ilmeisesti suuttui. Hirveällä raivolla Arttu repi puun vieressä kasvaneita puskia maasta juurineen. :D Ja kun puskat oli raivattu, niin Arttu hyppi puuta vasten ja näytti siltä, että aikoo repiä senkin juurineen pois. :D Ei Arttu onneksi siinä onnistunut, mutta flexi oli vedetty puun ympärille tuon riuhtomisen seurauksena niin tiukkaan solmuun, että selvittelin sitä kymmenen minuuttia.

Vaikka Artusta onkin mukava kyläillä, niin kotona oleminen on kyllä ehdottomasti parasta. Näiden kesälomareissujen jälkeen on Artulta aina mennyt se sunnuntai-ilta ja maanantaipäivä nukkuessa. Kylässä ei ehdi niin paljon nukkua, kun on useampi henkilö vahdittavana ja ei osaa rauhoittua samalla tavalla kuin kotona.

Paras nukkumapaikka? Arttu kasasi siis itse sohvan tyynyt tuohon muodostelmaan - kyllä kelpaa nukkua!