Nyt on kyllä ollut niin luvattoman pitkä tauko Artun blogin päivityksessä, että nyt pitää kiireen vilkkaa kertoa kaikki kuulumiset. Joita taitaakin olla ihan roppakaupalla!
Vaikea tietää, mistä pitäisi aloittaa, joten taitaa olla helpointa edetä Artun elämän tapahtumissa suoraan tästä hetkestä taaksepäin. Niin tulee kaikki suht oleellinen kerrottua. :)

Nykyhetkeen suuresti liittyvä asia on ehdottomasti lumi! Meillä on ollut onnellinen poika aina kun lunta on satanut. Nyt sitä on ollut jo jonkin aikaa maassa, joten voi vaan kuvitella sitä Artun riemun määrää. ;)


Näin paljon lunta Jyväskylässä on ollut parhaimmillaan. :)


Kaikista paras lumi-episodi oli viime viikolla. Yhtenä aamuna näytin Artulle jo ennen ulos lähtöä ikkunasta, että ulkona on lunta – oli siis satanut yön aikana. Ja jos Arttu käyttäisi housuja, niin voisi sanoa, ettei herra meinannut housuissaan pysyä! Niin innoissaan oli Arttu menossa ulos, kun näki että siellä on maa valkoisena. Ja melko innokasta oli se meno ulkonakin. Arttu poukkoili edestakaisin kävelytiellä, kun oli niin onnellinen. Ja kun Arttu pääsi juoksemaan tiensivussa aukeammalla (ja vähäliikenteisemmällä) paikalla, niin lumi vaan pöllysi. :) Arttu juoksenteli lumihangessa joka puolelle, eikä meinannut millään malttaa lähteä kotiin. :)


Jos lumessa ei pääse juoksentelemaan, sitä pitää katsella olohuoneen ikkunasta.

Ostettiin muuten talvea varten Artulle tossut. Viime talvena kun tarttui lumet niin pahasti tassukarvoihin kiinni ja niitä lumipalleroita joutui sitten kesken lenkinkin alkaa repimään irti karvoista – tai ihan viimeistään tuulikaapissa. Viime talvena jo oli puheissa, että pitäisiköhän ostaa ne tossut, mutta se jäi sitten tekemättä. Nyt on talvea varten hankittuna tuliterät tossut. :)
Oli vaan melko ikimuistoinen tossujen ensimmäinen käyttökerta. Arttuhan ei  yhtään tykännyt tossuista. Ei ole raukka ennen joutunut moisia kapistuksia pitämään jalassaan, niin oli ihan ihmeissään. Kun laitoin ensimmäisen tossun jalkaan, niin Arttu hyppeli eteisessä kyseistä jalkaa ilmassa pitäen. Eihän sellaisella tossulla VOI kävellä! Sitten kun tossut olivat joka tassussa, muuttui Artun kulkukin melko vaikean näköiseksi.
Hetki totuteltiin niihin sisällä – sen verran että Artun kävely edes muistutti kävelyä eikä tulisilla hiilillä pomppimista – ja sitten suunnattiin ulos. Tossuilla ”rääkätyllä” Artulla oli niin kova kiire ulos, että herra kiskoi hihnassa nelivetoa, eli niin että jokainen tassu upposi niin syvälle maahan kuin mahdollista ja veti kovalla voimalla eteenpäin. Tämähän tarkoitti tietysti sitä, että kun päästiin ulkovaraston kulmalle (=muutaman metrin matka) oli Artun tossuista kaksi lähtenyt irti. Ja kun poimin niitä kahta tossua maasta, irtosi kolmaskin.
Että melko hyvin onnistui ensimmäinen tossujen käyttökerta. Tuolloin tosin ei ollut lainkaan lunta, ehkä tossutkin pysyvät paremmin jalassa lumisessa maassa. :) Ei ole vielä tullut testattua lumessa kulkemista niillä – ei ole lunta ollut vielä niin paljon, että olisi ollut tassuun tarttumis –ongelmia.

Nyt on ollutkin melkein joka viikonloppu jotain menoa, ei ole paljon Arttu ehtinyt kotona olla. :)

Viime viikonloppuna oltiin Padasjoella vanhempieni luona. Siellä Arttu haisteli metsäneläviä (mitä lie eläimiä ollut metsässä, ei ketään näkynyt, mutta Artun nenä kävi kovasti) ja juoksutti vanhempiani ulkona. Arttu kun tietää, että he lähtevät Artun kanssa ulos vaikka puolen tunnin välein, niin totta kai Arttu käytti tätä hyväkseen. :D
Arttu myös valitsi yöpymiseen talon parhaimman paikan; herra kun päätti nukkua vanhempieni kanssa heidän sängyssään, eikä minun ja Markon kanssa kapeammalla vuodesohvalla. No, kävi Arttu siellä sitten herättyään useamman kerran katsomassa meitä ja herättelemässä. :)
Saattoi kyllä tuohon Artun nukkumapaikan valintaan vaikuttaa sekin, että Arttu oli edellisviikonlopun Padasjoella hoidossa ja nukkui tuolloinkin yönsä vanhempieni kanssa leveässä sängyssä. Oltiin siis Markon kanssa Markon serkun luona Myrskylässä; heidän kissojensa mielenterveyden vuoksi Arttu jäi matkalla hoitoon Padasjoelle. Ja ihan hyvin oli mennyt Artulla hoitoreissu.
Hoidossa ollessaan Artulle taisi eniten harmia tuoda pellolla ruokailevat peurat, joita Arttu katseli ikkunasta. Harmia siksi, että Arttu ei päässyt jahtaamaan niitä. :) Arttu oli kuulemma katsellut peuroja ikkunasta, juossut ulko-ovelle, katsellut taas ikkunasta, juossut ulko-ovelle jne... Ja koko ajan tietysti vinkuen. ;)

Siitä edellisenä viikonloppuna oltiin Tampereella ystäväpariskunnan luona. Arttu pääsi ensimmäistä kertaa käymään heidän luonaan ja itse asiassa ensimmäistä kertaa Tampereellekin. Sen verran jännä oli Tampere, että Lielahden kohdilla piti takapenkiltä murista ja haukkua järvessä olevia poijuja. Joo-o, Arttu on välillä vähän outo. ;) Ja oli ensimmäinen kerta, kun autolla liikuttaessa haukkuu tai murisee mitään – parkkipaikalla Arttu on joskus murissut jollekin, mutta ei vielä koskaan liikkeessä olevasta autosta. :)


Näin rennosti Arttu otti Tampereella. ;)

Tampereen reissu oli siinä mielessä Artulle tosi jännä, että Arttu pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa hissiin! Vähän jänskätti (siis minua) että mitenhän tuo onnistuu, mutta Arttu vaikutti siltä, kuin olisi ikänsä ajellut hissillä. :) Ensimmäinen hissimatka taisi mennä Artulta vähän ohi, kun neljä ihmistä + koira + monta kassia pakkautuivat pieneen tilaan. Mutta jatkossa kun käytiin ihan vaan kaksin hississä, niin aika suvereenisti Arttu sen matkustamisen otti. Vähän katseli pää kallellaan sulkeutuvia ja aukeavia ovia, muttei pelännyt eikä koittanut mennä väliin. Itse asiassa Arttu tuli monesti hissimatkojen ajaksi pyytämättä viereen istumaan ja nousi siitä vasta kun ovet alkoivat aueta. Todella ihmeellistä! :)
Ihan ei tainnut kuitenkaan Arttu tajuta, että mistä mihin sillä hissillä matkataan. Kerran nimittäin oli alakerrassa mies kun mentiin hissiin. Kun tultiin ulos viidennessä kerroksessa, niin Arttu etsiskeli ihmeissään, että mihin se mies oikein katosi. :D
Toinen jännä – ja Artun mielestä ihan loistava – juttu Tampereella oli lasitettu parveke. Vielä kun parveke oli yhdestä kulmasta lasitettu ihan lattiaan saakka, niin voitte varmaan arvata, että siellähän Arttu vietti suurimman osan ajasta. Artun lempipuuhaa kun muutenkin on ikkunasta ulos katseleminen, niin lasitetulta parvekkeelta katseleminen oli vielä mukavampaa. Arttu varmaan vietti puolet Tampereella olemastamme ajasta siellä parvekkeella ulos katsellen. :)
Ja muutenkin Arttu käyttäytyi tosi mallikkaasti ja hyvän vieraan tavoin. Että ehkä meidät vielä toistekin kutsutaan Tampereelle kyläilemään. ;)


Artun lempipaikka Tampereella: lasitettu parveke. 

Vähän vähemmän mallikkaasti Artun kyläily sujui lokakuussa Taavi-koiran & hänen omistajiensa luona. Arttu oli siis siellä hoidossa yhden yön, kun me kävimme Markon kanssa kummipoikamme (eli Markon siskon pojan) ristiäisissä. Yllättäen Arttua ei voinut ottaa ristiäisiin mukaan. ;)
Aika paljon kyläiltiin Taavin luona etukäteen ennen hoitoviikonloppua. Taavilla kun on Artun aikuistuttua ollut aika negatiivinen suhtautuminen Arttua kohtaan. Ne kerrat kun Taavi on käynyt meillä kyläilemässä, niin heti ulko-ovella on alkanut hurja rähinä Arttua kohtaan. Taavin pitää ilmeisesti alistaa Arttu ja näyttää että hän on pomo. Arttuahan Taavin pomona oleminen ei haittaisi lainkaan, mutta silti kovat rähinät Arttu saa aina Taavilta osakseen.
Nyt sitten tuota hoitoreissua varten totutettiin koiria toisiinsa todella paljon ja hyvinhän se onnistui. Itseasiassa Taavi ei suhtautunut Arttua kohtaan läheskään niin negatiivisesti omassa kodissaan kuin meillä! Ensimmäisillä kerroilla oli vähän rähinää, mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin leikkiä. Paras leikki oli tietysti toistensa jahtaaminen ja siinä touhussa meinasi välillä tavaratkin tippua hyllyiltä. :) Oli hauskan näköistä, kun kerran kahviteltiin keittiössä ja Arttu & Taavi juoksentelivat siitä ohi olohuoneen ja makuuhuoneen väliä. Kun koirat menivät makuuhuoneesta olohuoneeseen Taavi jahtasi Arttua, ja kun hetken päästä tulivat takaisin olohuoneesta makuuhuoneeseen, niin Arttu jahtasi Taavia. :)
Suurin huoli siis oli hoitoon mennessä, että miten nämä kaksi sankaria tulevat keskenään toimeen, mutta se huoli osoittautui turhaksi. Nehän leikkivät niin innoissaan, etteivät Anni & Mika meinanneet saada yöllä nukutuksi. :D Koirat olivat leikkineet innoissaan ja ilmeisesti aina välillä Arttu olisi tahtonut jo alkaa nukkumaan; kun Arttu lopetti leikkimisen, niin Taavi komensi haukkumalla Arttua jatkamaan leikkiä. :) On mahtanut olla todella hauskan kuuloista – etenkin keskellä yötä...
Suurin ongelma Artun kohdalla olikin sitten koti-ikävä. Arttu ei ole koskaan ollut yksin Annin & Mikan luona ja heidän asuntonsakaan ei ole Artulle kovin tuttu. Arttu ei myöskään ole viettänyt paljoa aikaa Annin & Mikan kanssa, kun meidän tapaamisissa suurin huomio on yleensä keskittynyt siihen, ettei Taavi hyökkää Artun kurkkuun kiinni. Niin ymmärrettävästi Arttua vähän ahdisti ja stressasi kun hänet hylättiin ns. vieraaseen paikkaan. Ja se sitten ilmeni siinä, että Arttu ulvoi, vinkui ja pissaili lattialle. Että ei hirveän mallikelpoinen hoitosuoritus Artulta. :P

Noh. Sitten ollaan ehditty syys-lokakuussa käymään pari kertaa Kinnulassa Markon vanhempien luona Artun kanssa. Ostettiin syksyllä yhdessä Markon isän kanssa tutkapanta, joka on yhteiskäytössä Artulla ja Markon vanhempien Sakke-koiralla. Tutkapanta kaulassaan Arttu on sitten saanut juoksennella metsissä ja yrittää opetella olemaan jäniskoira.
Kerran Arttu oli jo jäniksen löytänyt ja lähtenyt sitä ajamaan takaa. Epäonneksi metsässä sattui olemaan toinenkin jäniskoira, joka lähti juoksemaan Artun eteen ja jahtaamaan sitä jänistä Artun ”puolesta”.
Metsästyksessä on tullut hyvin esille myös Artun iso ego; herra kun kuvittelee ajoittain olevansa isompi kuin onkaan.  Metsällä tämä ilmeni niin, että jänisten jälkien sijaan Arttu lähti kerran kulkemaan hirven jälkien perässä! :D En tiedä mitä tapahtuisi, jos Arttu todella olisi hirven kohdannut metsässä – Markon isä epäili, että hirvi olisi kuollut nauruun pientä Arttua katsoessaan. ;)

Minun osakseni näissä metsästysreissuissa on jäänyt sitten se metsästyksen jälkeinen osio. Eli yleensä Artun pesu, puhdistus ja lihashuolto. Melkein joka kerta Arttu on reissuillaan käynyt myös ojassa, joten turkki on yleensä metsässä juoksemisen jälkeen melkoisen kurainen. Kerran oli Arttu ollut niin väsynyt metsällä, että kun oli mennyt juomaan ojasta vettä, niin oli samalla sitten istahtanut ojaan vilvoittelemaan. :)
Pari kertaa on Arttu metsällä onnistunut juoksemaan suoraan takiaispuskaan, joten maha ja tassut ovat olleet ihan takiaisia täynnä. Voin kertoa, ettei niiden nyppiminen ole kovinkaan mukavaa!
Ja sitten tietysti vielä minun kolmas hommani (johon Marko kyllä osallistuu myös) on lihashuolto. :) Arttu kun ei ole tottunut juoksentelemaan normaalisti ihan noin paljoa, niin pakostakin lihakset rasittuvat. Jyväskylässä ei oikein ole mahdollisuutta pitää Arttua vapaana muuten kuin koirapuistossa, jossa kyllä käydään vähintään kerran viikossa. Kun ei Arttu ole jatkuvasti tottunut metsässä juoksenteluun, niin oudokseltaan se käy totta kai voimille. Etenkin kun viimeksi Arttu kävi metsällä kolmena peräkkäisenä päivänä, joista keskimmäisenä vielä kahteen otteeseen. Kolmantena päivänä Arttu oli jo niin väsynyt, ettei jaksanut juosta metsällä juuri ollenkaan. Miehet tulivat metsältä pois jo puolenpäivän aikoihin ja Arttu nukkui koko loppupäivän! Oli vähän turhan rankkaa pienelle pojalle.
Mutta kyllä Arttu on innoissaan siitä vapaana juoksentelemisesta. Noista äsken mainituista päivistä keskimmäisenä päivänä, kun Marko ja Arttu metsästivät, niin minä olin Markon muun perheen kanssa rankametsällä, jonne Marko ja Arttukin tulivat sitten kun Arttu kyllästyi pupujen jahtaamiseen. Niin hienosti Arttu pysytteli koko ajan vapaana siinä aukealla – kävi välillä haistelemassa kauempana, muttei missään vaiheessa poistunut näköetäisyydeltä. Ja oli niin onnellisen näköinen kun sai olla muiden mukana. :)
Tuolla reissulla Arttu muuten oppi miten oja ylitetään. Markon isä oli tehnyt ojan yli sillan puista. Arttu yritti aluksi ylittää ojaa epätoivoisesti muuta kautta, mutta näytettyäni esimerkkiä Arttu osasi tulla sillan yli tasapainotellen. Oppi meni Artulle perille niin hyvin, että hetken päästä Arttu meni puupinon viereen, kiersi nopeasti pinon päähän ja tasapainoili puupinoa pitkin pinon toiseen päähän.  :)

Ainiin, käytiin viime viikolla eläinlääkärissä rokotuksilla. Nyt saa pitää parin vuoden tauon, ellei sitten käydä ensi syksynä ottamassa sitä kennelyskä-rokotetta.
Arttu oli ihan innoissaan eläinlääkärille menosta, vaikka monet koirat sitä paikkaa taitavatkin pelätä. Artulla oli niin paljon nuuskittavaa vastaanottohuoneessa, ettei olisi malttanut olla yhtään paikoillaan. :) Ja eläinlääkäri se vasta mukava olikin; Arttu olisi tahtonut nuolla eläinlääkärin naaman ihan kokonaan. :D
Rokotukset menivät hyvin. Arttu mussutti rokotusten annon ajan eläinlääkäriltä saamiaan keksejä, eikä tainnut edes huomata, että häntä pistettiin. Eläinlääkäri kehui, että Arttu on hyvin eloisa ja sopusuhtaisen näköinen koira. Kehuja saivat myös hampaat, jotka ovat puhtaan valkoiset – siitä kiitos Dentastickseille ja PlaqueOff:lle. Niin ja tietysti kananmakuiselle hammastahnalle (joka aiheutti kateutta Tampereella – ihmisillekin pitäisi kuulemma olla samanlaista hammastahnaa :D).

Huh. Tulikohan kaikki kerrottua? Tuskin, mutta eiköhän tässä ollut ihan riittävästi päivitystä Artun elämään. :) Yritän jatkossa muistaa päivitellä Artun kuulumisia blogiin HIEMAN useammin. :)


Arttu poseeraa kotona.