On tullut huomattua jo monta kertaa, että maailma on ihmeellinen paikka pienelle Arttu-hauvalle, eikä ihan kaikkea ympärillä tapahtuvaa voi ymmärtää. Ihmeellisiä asioita on ollut etenkin pentuaikana, mutta kyllä niitä ihmettelyn kohteita näyttäisi riittävän ihan jatkuvasti. :)

Lähiaikoina kaikista hauskin Artun ihmettelyn aihe tapahtui viime viikolla, kun join vichyä. Laitoin vichy-lasin hetkeksi sohvapöydälle ja Arttu kummasteli sohvalla, että mikähän kapistus tuo on. Vichy-vesi kun poreili ja piti ääntä, niin Arttu oli ihan ihmeissään, että mistä tässä on kysymys! Arttu katseli vichy-lasia minuutin verran pää kallellaan – minun ja Markon nauraessa vieressä. :)
Sitä ei vaan aina tule ajatelleeksi, mitkä kaikki asiat voivat olla Artun mielestä kummallisia. :)

Kummallisin kapistus Artun mielestä on kuitenkin ehdottomasti televisio. Arttu on varmaan jo vähän tajunnut, että mistä televisiossa on kyse, mutta kyllä se silti jaksaa edelleen kummastuttaa.
Arttu rakastaa kaikkia eläinohjelmia ja tulee yleensä aina katselemaan televisiota, jos sieltä kuuluu koiranhaukuntaa. Viimeksi eilen katseltiin koiraohjelmaa (Pentutehtaat-dokkari, joka oli tosi surullinen!) ja Arttu vietti suunnilleen puolet ohjelman kestosta nenä kiinni telkkarissa. :) Arttu siis juoksee häntä heiluen televisiota kohden, hyppää tv-tasoa vasten, makaa siinä rähmällään television edessä ja nuuskuttaa televisiota nenä kiinni ruudussa. :)
Ja onhan ne muutkin eläimet kiinnostavia telkkarissa kuin koirat. Kissoja katsellessa Arttu yleensä vaanii kissoja; painaa päätään alaspäin ja hiipii televisiota kohden. Artun erityinen suosikki oli Sampo-pankin kissamainos. :)
Joskus Arttu katseli televisiosta metsästysohjelmaa, jossa ammuttiin hirvi. Hirvi makasi television alareunassa niin, että koko hirvi ei näkynyt. Fiksuna poikana Arttu kurkisti televisioruudun alle ja etsi, josko loput hirven ruumiista näkyisi siellä. Ei tainnut näkyä. ;)
Ehdottomasti paras televisio-kokemus Arttuun liittyen on Artun pentuajoilta. Katselin Big Brotheria, jossa oli juuri silloin Paavo-koira vierailemassa. Kätlin kutsui televisiossa Paavo-koiraa tulemaan luoksensa, niin meillä kotona sohvalla maannut Arttu-koira juoksi kiireellä television luokse. :D

Radio tosin taitaa olla Artun mielestä VIELÄ kummallisempi, koska radiosta voi kuulua esimerkiksi koiran haukuntaa tai ovikellon ääni, mutta ketään ei näy missään!

Todella kummallisia ovat myös ihan pienet koirat. Siis joko pienikokoiset pennut tai muuten vaan pienikokoiset (siis jotkut chihuahuan kokoiset) koirat. Koirapuistossa on useasti ollut näitä pieniäkin koiria ja Artusta huomaa selvästi, että Arttu ei oikein tiedä, miten näihin pikkuisiin pitäisi suhtautua. Suurin ongelma kai Artulle on se, että hän ei tiedä, ovatko ne koiria vai ei. :D Yleensä Arttu lopettaa hämmennyksensä menemällä leikkimään vähän isompien koirien kanssa ja unohtamalla nämä pikkukoirat kokonaan. :)

Osa näihin Artun mielestä kummallisiin asioihin liittyy myös siihen, että Arttu pelkää niitä.
Viimeisin tapaus on tältä viikolta. Arttu oli sohvalla ja alkoi yhtäkkiä murisemaan ikkunaa kohden. Ihmettelin, että mistähän tässä on kyse, kun ikkunassa oli kaihtimet kiinni, eikä siellä näkynyt mitään. No, syy selvisi äkkiä: Arttu murisi ikkunasta heijastuneelle televisioruudulle. Jepjep, televisiohan ei olekaan heijastunut ikkunasta kuin ainoastaan joka ilta. ;)
Onhan näitä kummallisia pelon kohteita ollut ennenkin. Yksi parhaimmista oli ennen joulua, kun pakkasin joululahjoja juuttiseen joulusäkkiin. Artun mielestä säkki oli kummallinen kapistus jo silloin, kun otin sen esille. Kun sain lahjat pakattua säkkiin, laitoin säkin keittiöön tuolin päälle. Ja mitä teki Arttu? Istui keskelle keittiön lattiaa vahtimaan säkkiä. En tiedä kauanko herra tuijotti säkkiä silmä kovana, mutta aika kauaksi aikaa Arttu keittiöön jäi.
Niin ja pelottavia kapistuksia ovat myös keittiöjakkara ja pyykkiteline, jos niitä liikuttaa. Molemmista kuuluu metallinen kolahdus, jos ne osuvat johonkin – ilmeisesti se on se, mikä Arttua pelottaa. Mutta on se melko huvittavaa, jos keittiössä liikuttaa jakkaraa, niin koira pinkaisee äkkiä pakoon eteiseen.

Ja yksi pelottava kapistus on ehdottomasti imuri. Aluksi Arttu pelkäsi imuria kamalasti; Arttu juoksi karkuun aina kun imuroitiin ja ei tykännyt imuroimisesta yhtään.
Nyttemmin Arttu lähinnä inhoaa imuria. Yleensä se ilmenee siten, että Arttu yrittää tappaa imurin puremalla sitä - siis silloin kun yrittää itse imuroida. Tästä johtuen imuroiminen onkin meillä hirveän helppoa...
No, välillä Arttu kyllä yrittää myös viedä imurin ulottuvilta kaiken sellaisen pois, mitä ei halua imuroitavan. Mikä tarkoittaa siis monesti sitä, että kun imurointi alkaa, niin Arttu menee äkkiä syömään keittiön lattialta kaikki muruset pois. :) Kerran kun imuroin vierashuonetta (eli ns. Artun huonetta), niin Arttu kiikutti yksitellen vierashuoneesta aulaan lelujaan - ilmeisesti halusi pelastaa ne ilkeältä imurilta. :)

On se vaan jännittävää tuo pienen koiran elämä. :) Ihmeellisiä ja mielenkiintoisia juttuja löytyy Artun ympäriltä ihan koko ajan ja voi vaan ihailla, miten pienistä asioista Arttu saa ilonsa. Esimerkiksi jo ikkunasta ulos katseleminen on Artun mielestä tosi ihanaa ja yksi Artun lempiharrastuksista; harva saa niin paljon iloa siitä, että katselee ohiajavia autoja, ohikulkevia lenkkeilijöitä ja puissa hyppiviä oravia. :)