Tuli niin paljon juttuja mieleen liittyen Artun ruokaan ja ruokailuun, että päätin kirjoittaa niistä ihan oman bloggauksen. :)

Arttuhan oli pentuna aika huono syömään ja vielä edelleenkin toisinaan. Tämän vuoksi alettiin pentuaikoina sekoittamaan Artun ruokaan aina jotain ns. parempaa mukaan, jotta Arttu söisi paremmin. Arttu on siis koko ajan syönyt pääsääntöisesti kuivamuonaa ja se ei ole koskaan ollut Artun suurinta herkkua.
Pentuaikoina ruuan sekaan sekoitettiin yleensä nakkeja, nyt vanhemmiten (ja ruoka-aineallergioiden myötä...) kuivamuonan sekaan on päätynyt lähes aina lusikallinen maksalaatikkoa tai raejuustoa. Mikä on siis tarkoittanut sitä, että meillä on ollut aina jääkaapissa purkillinen jompaakumpaa ihan vaan Arttua varten – vain harvoin Artun ruuan sekaan on sekoitettu esim. jotain tähteitä.
Tänä vuonna kuitenkin päätettiin alkaa hyödyntämään enemmän tähteitä Artun ruuan seassa. Ihan jo senkin takia, että Arttu näytti kyllästyneen jo maksalaatikkoonkin. :D Nyt on Arttu sitten saanut vaikka minkälaista ruokaa sekoitettuna kuivamuonaan. Pääsääntöisesti Artun ruoka on edelleen sitä pelkkää kuivamuonaa, mutta makua ruuan sekaan on tullut monenlaisilla eri aineksilla; kasviksia, perunamuusia, jauhelihakastiketta, hirvenlihaa, juustoa... Ja jos sekaan laitettavaa ruokaa on ollut paljon tai se on ollut todella ruokaisaa/lihaisaa, niin ollaan niinä kertoina myös vähennetty kuivamuona-raksujen määrää. Ja hyvin on maistunut! :) Ja vaikkei ihan kaikkia mausteisimpia ruokia olekaan Artun ruokakuppiin voinut laittaa, niin kyllä tuo biojätteen määrä on näyttänyt vähenevän aika paljon. Tuntuu itsestäkin paremmalta heittää ruokaa ennemmin Artun kuppiin kuin roskikseen. :) Nyt on itse asiassa eletty reilu kolme viikkoa ilman maksalaatikko- tai raejuusto-rasioita jääkaapissa; kummasti niitä tähteitä vaan jääkaapista Artulle löytyy. :)

Pari viikkoa sitten oli yksi ruokailukerta (Arttuhan siis syö ruuan kahdesti päivässä), ettei ollut kaapeissa mitään Artulle soveltuvaa ruokaa jota olisi voinut sekoittaa Artun ruuan sekaan ja oltiin menossa vasta myöhemmin käymään kaupassa. Nojoo, pakastimessa olisi ollut rasiallinen maksalaatikkoa, mutta en viitsinyt sitä yhtä ruokailukertaa varten ottaa sulamaan - vielä kun kauppalistalla oli paljon sellaista, joita voi Artun ruuan sekaan sitten tulevina päivinä laittaa. Päätin kokeilla antaa Artulle ruuaksi ihan vaan pelkkiä raksuja, vaikka epäilinkin ettei se herralle kelpaa. Ja olisittepa nähneet Artun reaktion ja ilmeen. :D Arttu meni innoissaan kupin luo luvan saatuaan, upotti kuononsa kuppiin ja haisteli – ja katsoi minua suoraan silmiin ihan kuin sanoen ”Ootko nyt ihan tosissasi?” :D Sanoin Artulle ”Syö vaan”, ja hieman epäuskoisen näköisenä Arttu alkoi varovasti syödä. Ja vaikka lisämausteet ruuasta puuttuivat, niin Arttu malttoi syödä puoli kupillista ruokaa. :)

On näiden ruokamaisteluiden vuoksi joutunut itse kahlaamaan aika paljon läpi koiralle vaarallisten ruoka-aineiden listaa, kun eihän niitä kaikkia (vieläkään) muista ulkoa. Sipulia on Artun massuun mennyt joidenkin valmiiden ruokien seassa, mutta muuten ollaan kyllä noudatettu suosituksia. Eikä ole Artulla mennyt mahakaan sekaisin, vaikka on monenlaista ruokaa saanut maistella – tosin ne määrät ovat useimmiten olleet niin pieniä kuivamuonan seassa.
Arttu on tykännyt varmaan kaikesta, mitä ruuan sekaan on laitettu. En muista, että olisi jäänyt syömättä muuta kuin tuorekurkkua ja salaattia (Arttu sai salaatin lopun), mutta niistä Arttu ei ole kyllä ennenkään pahemmin välittänyt. Mutta kyllä ne ehdottomat herkutkin ovat sieltä löytyneet. Kaikenlaisen lihan ja perunan lisäksi Artun suosikit ovat melko yllättäviä; paprika ja bataatti. :D Ja tietysti suosikkilistalle pääsee myös kaikenlaiset juustot; eniten Arttu on saanut laatikoista/pizzoista/tortilloista ylijäänyttä juustoraastetta sekä juustonkannikoita, mutta myös etenkin cheddar olisi Artun makuun. :)
Ehdottomasti Artun suurin suosikki taitaa kuitenkin olla herkkusienikeitto, jota tein vähän aikaa sitten itselleni ja Markolle. Keitto tuoksui Artun mielestä niin hyvälle, että herra meinasi hypätä jo kuumaan kattilaan. :D Pakko oli sitten antaa keiton loput Artulle ja hyvin näytti maistuvan; herra nuoli kupin putipuhtaaksi keiton jäljiltä. :D

Näiden lisäksi Artun yksi suosikki taitaa olla myös meetvursti, jota Arttu välillä saa yhden siivun leivänteon yhteydessä. Meetvursti-paketin avaamisen ääni on Artulle joku merkkiääni, joka tarkoittaa sitä, että pitää juosta keittiöön ja kiireesti. Ennen Arttu juoksi keittiöön yleensä aina kun jääkaapin ovi aukaistiin – josko sieltä saisi Arttukin jotain. Nykyisin Arttu on huomannut, että aina jääkaapista ei oteta mitään Artun mielestä hyvää ruokaa, joten ihan joka kerta ei kannata rynnätä keittiöön. Meetvursti-paketin avaamisen ääni on kuitenkin sellainen, jonka vuoksi keittiöön kannattaa mennä. :D
Se on oikeasti huvittavaa, jos Arttu on vaikka nukkumassa alakerrassa ja itse avaa keittiössä meetvursti-paketin, niin heti kuuluu Artun juoksuaskeleet keittiöön. Monesti, jos Arttu on ollut juuri tekemässä jotain kiinnostavaa, niin herra ryntää lähes samalla vauhdilla takaisin puuhiensa ääreen heti kun meetvursti-paketti laitetaan takaisin jääkaappiin.
Niin ja selvennykseksi sanottakoon vielä, että Arttu ei saa meetvurstia (tai muitakaan herkkuja suoraan jääkaapista) kuin harvoin. Mutta se ei tietenkään estä Arttua kerjäämästä meetvurstia joka kerta. :D Tai eihän Arttu kerjää - Arttu vaan istuu keittiön lattialla ja katselee tarkkaavaisesti meetvursti-pakettia.

Nyt seuraavaksi onkin sitten edessä Artulla ruokamerkin vaihto – taas. Arttuhan söi pentuna Royal Caninia, mutta kun omien allergiatestien avulla Artulla näyttäisi olevan ainakin vehnäallergia, ehkä myös soija-allergia, niin vaihdettiin aikuisruokaan siirtyessä James Wellbelovediin. Se on toiminut Artulla loistavasti ja sekä silmien rähmiminen että itsensä rapsuttaminen on vähentynyt tosi paljon.
Viikonloppuna kun käytiin eläinkaupasta hakemassa uusi säkillinen ruokaa, niin siellä olikin tarjolla vaan muutama säkki kyseistä ruokaa. Mekin jouduimme itse asiassa ottamaan Artulle erimakuista ruokaa, kuin mitä on ollut aiemmin. James Wellbelovedin myynti on heillä loppumassa, joten täytynee meidänkin sitten vaihtaa ruokamerkkiä. Saisi tuota Jamesia kai jostain muusta eläinkaupasta Jyväskylästä, mutta kun tässä meidän vakkari-eläinkaupassa on niin hyvät kanta-asiakasedut ja hyvä palvelu, ettei tahtoisi vaihtaa asiointipaikkaa. No, onneksi tuo 15 kg säkki kestää Artulla muutaman kuukauden, niin voi vielä ehtiä pohtimaan tätä päätöstä ja vertailemaan eri allergiaruokavaihtoehtoja.
Mutta tuo erimakuinen ruoka taisi olla oiva vaihtoehto Artulle; Arttu nimittäin tykkäsi uuden ruuan tuoksusta valtavan paljon. Arttu nuuskutteli keittiön lattialle olleen säkin perinpohjaisesti ja yritti jopa hyppiä sen päälle. Kun ruokasäkki laitettiin kaappiin, kiinnosti se silti Arttua tosi paljon. Monta kertaa ”yllätin” Artun seisoskelemasta yksin keittiössä ja haistelemassa kaapin ovea. Ns. vanhaa ruokaa oli kuitenkin jäljellä vielä muutamaksi päiväksi, joten vielä ei Arttu ole päässyt tätä uutta hyväntuoksuista ruokaa maistelemaan. Mutta eiköhän tämän viikon aikana saada Artunkin kuppiin sitä ruokaa, saa nähdä maistuuko se paremmin kuin edellinen. :)