Artusta tuli vähän yllättäen pikku-potilas viime viikolla ja toipilasaikaa tässä vietetään edelleenkin.

Huomattiin nimittäin Artun hännässä sellainen pieni vaalea patti, vähän jonkun syylän näköinen. En usko, että se kovin kauaa oli Artun hännässä vielä ollut, koska ennen koiranäyttelyä kuitenkin harjailin Artun ihan kauttaaltaan - tuollainen patti olisi varmaan jäänyt vähintäänkin harjan piikkeihin kiinni.

Käytiin sitten viime viikon tiistaina näyttämässä pattia eläinlääkärille, varmuuden vuoksi. Saatiin aika puolen tunnin päästä soitosta - kerrankin oli hyvä tuuri ajan suhteen, kun oli tullut peruutusaika. :)
Eläinlääkäri totesi patin olevan kasvain; hyvälaatuinen, mutta suositteli silti poistoa. Se kun on hännässä sellaisessa kohdassa, jota Arttu kuitenkin pureskelee aika paljon, niin patti saattaa tulehtua helposti. Itse asiassa patti olikin eläinlääkärille mennessämme jo hieman punoittava, koska Arttu oli vasta sen huomannut ja tottakai kielloista huolimatta pureskellut sitä.
Lisäksi hännän kasvaimissa on se ongelma, että jos leikkaus tehdään siinä vaiheessa kun patti on kasvanut kovin isoksi, niin se on vaikeampi poistaa, kun ihoa hännässä on niin vähän.

Tottakai päädyimme kasvaimen poistamiseen - ja koska klinikalla oli tunnin verran aikaa peruuntuneen ajan vuoksi samantien, niin leikkaus tehtiin heti. Eli aika yllättäen ja nopealla aikataululla tässä sitten edettiin. :)
Se nopea aikataulu tuli esille kyllä hyvin nukutusaineen laittamisen jälkeen, kun eläinlääkäri tiedusteli, että paljonkohan Arttu on aamulla syönyt ruokaa. Ilmeisesti pitäisi olla syömättä ennen leikkausta; me kun ei leikkaukseen menosta vielä aamulla tiedetty, joten tietysti Arttu oli syönyt aamupalaksi täyden kupillisen ruokaa. Noh, eläinlääkäri kiikutti varuilta vadin ja talouspaperia, jos ruoka tulee ylös nukutuslääkkeen vaikutuksesta. Ruoka tulikin sitten toisesta päästä ja pääsin siivoilemaan kakkoja vastaanottohuoneen lattialta. :P
Mutta erittäin nopeasti kyllä nukutuslääke meidän pikkupoikaan vaikutti. Eläinlääkäri sanoi, että kymmenisen minuuttia menee ennenkuin Arttu nukahtaa. Artulta lähti jalat alta n. viiden minuutin jälkeen ja siitä eteenpäin Arttu uinui tietämättä mistään mitään. Aika reppanalta toinen näytti. :(

Leikkaus oli ohi tunnissa ja saatiin eläinlääkärin vastaanottoaulaan seuraksi viltin sisällä uinaileva hauva side hännässään. Tämä oli eka nukutus Artulla, joten aika reppanalta Arttu kyllä näytti. Ja taisi Arttukin olla vähän ihmeissään herättyään, että mistähän tässä nyt on kyse.
Eläinlääkäri sanoi, että Arttu nukkuu ainakin 2 tuntia, mutta ensimmäiset heräämisen merkit Arttu näytti jo siinä aulassa, kun odoteltiin laskun maksamista. Vartti leikkauksen jälkeen Arttu nosti päätään (ja olisi varmaan yrittänyt nousta ylöskin, jos vaan olisi päässyt), kun aulassa haukahteli toinen koira.


Pikku-potilas kotona leikkauksen jälkeen.


Side hännässä.

Noh, uni kyllä maittoi sitten kotosalla vähän turhankin hyvin. Leikkaus päättyi yhdentoista maissa ja Arttu alkoi heräillä kunnolla vasta iltaviideltä. Siihen asti raasu nukkui olohuoneen lattialla viltin alla ja hädin tuskin jaksoi nousta istumaan.


Ensimmäisenä päivänä väsytti.

Arttu sai käyttöönsä kaulurin, jonka käyttö vaati aluksi melkoista opettelua. Arttu kun ei suostunut liikahtamaankaan kauluri päässä! Arttu vaan seisoi paikoillaan ja riiputti päätään surullisen näköisenä. Luultiin aluksi, että Arttu on vieläkin niin väsynyt, ettei jaksa liikkua. Mutta kun otettiin kauluri hetkeksi pois, niin kummasti poika virkistyi - liikkumattomuus johtuikin vain ja ainoastaan kaulurista.


Artun ensimmäisiä "askeleita" kaulurin kanssa.

Koska kauluria oli pakko pitää, niin yritettiin kovasti harjoitella sen kanssa kävelyä. Ja voin kertoa, että se oli aluksi melkoinen tuskien taival. Kyllä kunto ainakin kasvoi sen illan aikana, kun kanniskelin 16-kiloista koiraa ympäriinsä. :D Pisimmillään kannoin Artun ulko-ovelta ulos pissalle, kun ei Arttu suostunut kauluri päässään hievahtamaankaan.
Onneksi illan myötä saatiin Arttu totutettua kauluriin jo sen verran, että kulkeminen ulkona sujui jo ihan hyvin. Ulkona kun ei ollut niin paljon esteitä, joihin kauluri olisi kolahtanut, joten Arttu uskalsi kulkea kohtuullisen vaivattomasti. Aluksi vähän pelotti sekin, kun kauluri kopsahti maahan Artun haistellessa, mutta viimeistään keskiviikkoaamuna sekään ei Arttua enää haitannut.

Sisällä tilanne olikin sitten täysin toinen. Huonekaluja oli Artun mielestä aivan liikaa, eikä Arttu uskaltanut liikkua mihinkään. Aika paljon Arttua kanniskelin sisällä paikasta toiseen, kun ei Arttu muuten liikkunut (eikä portaisiin edes uskaltanutkaan Arttua päästää). Mutta suurimman osan ajasta Arttu makasi surullisena paikallaan ja vinkui sydäntäsärkevästi. Raukkaparka oli niin masentunut ja varmaan inhosi kauluria kovasti.
Itselleni kovin koettelemus oli se ensimmäinen yö kaulurin kanssa, sillä Arttu valvotti minua koko yön itkullaan. Arttua harmitti itse kauluri, mutta sen lisäksi harmitti myös se, ettei kaulurin kanssa päässyt hyppäämään sänkyyn - tai sänkyyn nostamisen jälkeen sieltä ei päässyt itse alas lattialle. Yö menikin siis nostellessa Arttua sänkyyn ja lattialle sekä rauhoitellessa vinkuvaa Arttua. Yön kohokohtana oli Artun pelastaminen vierashuoneesta; herra oli mennyt käymään siellä, eikä päässytkään enää kaulurin kanssa ovessa olevasta koiraportista läpi. Siellä Arttu sitten huusi erittäin kovaäänisesti niin kauan, kunnes kävin auttamassa Artun portin läpi.
Kun tosi huonosti nukutun yön jälkeen piti olla virkeänä aamukasilta työpaikan koulutustilaisuudessa, niin ei ihan hirveästi naurattanut. :P


Toipilas.

Seuraava päivä (ja yö) meni vielä vähän masentuneena, mutta sitten Arttu alkoi tottua kauluriin ja ymmärsi, että sen kanssa pystyy kulkemaan suhteellisen normaalisti.
Nythän Arttu menee kaulurin kanssa jo kuin vanha tekijä - on tosi outoa ajatella, että Artulla joskus olisi ollut ongelmia kaulurin kanssa. Arttua ei haittaa kauluri yhtään ja sen kanssa pystyy koheltamaan ihan yhtä paljon kuin muutenkin. Itse asiassa luulen, että Arttu jopa tykkää kaulurista; kun se on välillä otettu hetkeksi pois kaulasta, niin Arttu menee kaulurin viereen ja katsoo meitä ikäänkuin pyytäen laittamaan sen takaisin kaulaan. Ja kun alkupäivinä Arttu veti aina päätä pois, kun kauluria laitettiin takaisin, niin nyt Arttu sen sijaan työntää päätä eteenpäin auttaakseen. :)


Tötteröpää.


Artun lempipuuha - ikkunasta ulos katseleminen - onnistui myös tötterö päässä.

Vaikka kauluri aiheuttikin varmaan ne suurimmat ongelmat, niin kyllä tässä on kaikenlaista muutakin ollut Artun sairastamisen aikana.

Ensinnä tietty tuo siteen vaihto, joka on ollut päivittäinen homma. Se onkin sitten ollut tosi helppoa, kun haava on ollut älyttömän kipeä. :( Ajan myötä vähän varmaan jo harjaannuin asiassa, mutta oli se silti tosi vaikeaa saada a) kiinni hännästä, jota Arttu koittaa vetää poispäin ja b) side tiukalle hännän ympärille. Arttu kun on niin innokas koira, että häntä heilui varmaan joka päivä, niin oli tosdella haastetta saada se side pysymään hännässä. Muutaman kerran side lensikin päin seinää Artun heiluttaessa häntää ja kaksi kertaa Arttu sai (kaulurista huolimatta) jollain ihmeen konstilla revittyä koko siteen pois hännästään. Tiukka teippaus auttoi siteen pysyvyyteen, mutta eihän se side kovin esteettiseltä näyttänyt. :)

Johtuen ilmeisesti tuosta kauluri-masennuksesta Artulle iski silloin ekoina päivinä kamalat vatsavaivat. Arttu varmaan stressasi niin paljon, että kakka oli löysää ja sitä ei pystynyt pidättelemään. Pari mattoa meni pesuun tuon vkon aikana ja tuli Artun pentuajat elävästi mieleen... Piimän avulla vatsa saatiin kuitenkin rauhoitettua melko nopeasti - varmaan se kauluri-stressin häipyminenkin vaikutti asiaan.


Kuten kuvasta huomaa; välillä kaulurin pito vähän masensikin (tosin tämä kuva on otettu jo tällä vkolla, joten tässä Arttu ei ole oikeasti kovin masentunut).

Ja jottei Artulla olisi vaivoja ollut liian vähän, niin tietty Artulla tarkastettiin samalla eläinlääkärissä myös korvat, joissa on ollut vähän ongelmia. Artulla on nimittäin jo pidemmän aikaa toinen korva ollut älyttömän likainen, vaikka sen puhdistaisi kuinka usein. Siis vaikka toinen korva olisi puhdistamatta 2 vkoa ja toinen korva puhdistettaisiin joka päivä, niin se olisi silti likaisempi korva.
Korva puhdistettiin nukutuksen yhteydessä perusteellisesti ja siitä tehtiin bakteeriviljely (jonka mukaan korva on ihan kunnossa). Nyt on 2 vkon korvatippakuuri ja teho-puhdistus, jonka jäljiltä korva näyttää entistä paremmalta, mutta ei se yhtä puhdas edelleenkään ole kuin tuo toinen korva.
Toki korva hautuu tuolla kaulurin sisällä, joten sekin voi osaltaan vaikuttaa korvan tilaan. Mutta kuulemma jos korva näyttää likaiselta vielä pari päivää kaulurin poiston jälkeenkin, niin sitten on uusi eläinlääkärireissu edessä. Nuo isot luppakorvat on vaan niin ihanat. :P

Palataksemme alkuperäiseen aiheeseen, eli hännän kasvaimeen, niin siitä Arttu alkaa jo aika hyvin toipua. Tikit käytiin poistattamassa eilen ja haava näyttää kuulemma oikein hyvältä. Oli muuten aika kovassa tikkien poisotto, sillä toisen tikin päälle oli kasvanut rupi ja Arttua sattui aivan älyttömästi se tikkien poistaminen. Aika paljon sai tehdä töitä, että saatiin Markon kanssa kahdestaan pidettyä Arttu sen verran aloillaan, että tikit sai pois - Arttu kun koitti rimpuilla itsensä irti tuosta ikävästä tilanteesta.
Mutta tikit saatiin lopulta onnellisesti pois ja nyt ei enää tarvitse pitää sidettä hännässä. Tötteröpäänä pitää kulkea vielä pari päivää, jottei Arttu pääse nuolemaan haavaa. Eilen oli haava vielä aika kipeä, kun Arttu veti äkkiä hännän pois tai muutti asentoaan, jos haavan kohta osui johonkin. Tänään ei hännän osuminen enää ole haitannut niin paljon, vaan reippaasti on Arttu kulkenut häntä pystyssä. :) Tosin tänään laitettiin ensimmäistä kertaa desinfiointiainetta, joka tuntui kirvelevän kamalasti. Aineen laittamisen jälkeen Arttu nimittäin juoksi ympäriinsä vailla suuntaa; varmaan sattui niin paljon, ettei voinut pysähtyä. :(


Artun häntä tikkien poiston jälkeen.

No mutta, sairastaminen on jo loppusuoralla ja ensi viikon alussa saadaan tötterökin päästä pois. Sen jälkeen Artun huomaa toipilaaksi ainoastaan puuttuvista karvoista; hännän lisäksi tuppo karvoja ajeltiin pois myös tassusta, jossa oli tippa kiinni.
Erittäin reipas poika on Arttu ollut, vaikka alussa olikin vähän vaikeaa. :)


"Moi, oon tötterössä!" :)