Arttu oli vähän aikaa sitten viikon metsästysreissulla Kinnulassa Markon kanssa. Odotukset reissua kohtaan olivat suuret, sillä tarkoituksena oli vihdoin kouluttaa Artusta ihan OIKEA metsästyskoira. Marko sanoikin jo kesällä, että Artulla on enää tuleva talvi aikaa harjoitella pupusten jahtaamista; jos ei se sitten luonnistu, niin Artusta ei tule jäniskoiraa.

Aiemmat talvet on nimittäin mennyt Artulla lähinnä höntyillessä. Arttu on ollut niin innoissaan metsissä vapaana juoksemisesta, ettei ole malttanut pysähtyä etsimään pupuja. 

Nyt Arttu oli kuulemma metsässä aivan täysin eri koira! Ihan kuin Arttu olisi yhtäkkiä tajunnut, että mitä siellä metsässä kuuluukaan tehdä. Toki Arttu oli edelleen innoissaan vapaana kirmaamisesta, mutta sitä enemmän kiinnostivat ympäristössä olevat hajut.

Metsästysporukka kävi etsimässä jäniksiä sen viikon aikana useamman eri koiran kanssa. Arttu pääsi tositoimiin kolmena päivänä - ja joka kerta Arttu myös pääsi ajamaan jänistä. Itse asiassa Arttu oli porukan ainoa koira, joka tuona aikana löysi jäniksiä! Vaikka mukana oli myös valiokoira! On se meidän Arttu vaan etevä. ;)

Että ehkä siitä Artusta vielä jäniskoira tulee; ainakin tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä. Olen minäkin päässyt muutaman kerran jänisjahtiin, kun Arttu on bongannut meidän lähimetsässä asustelevia jäniksiä. Nyrkinkokoisen poikasen Arttu on ollut vähällä saada kiinni, mutta muuten lähimetsän jänikset ovat pomppineet tavoittamattomiin - hihnassa kiinni oleva Arttu  kun ei pääse niiden perään niin vauhdikkaasti. Onneksi välillä sentään pääsee pois kaupunkiolosuhteista ja kirmaamaan metsissä vapaana pupujen perässä. :)

 

Metsästysreissulla ei Marko malttanut kuvailla; tämä kuva on otettu metsästyksen välipäivänä, kun Arttu kävi katselemassa joutsenia. :)

 

Metsästyksen huonoimpana puolena (niiden viattomien luontokappaleiden lisäksi tietty) on minusta ollut se jälkihoito ja -puhdistus, kun Arttu rapaisena ja kuraisena saapuu metsästysreissuilta. Se kun yleensä on sälytetty minun vastuulleni. Nyt kun olin koko reissun ajan lähes 200 kilometrin päässä, niin kuvittelin selviäväni helpolla tämän osalta. No, kyllähän Marko jonkin verran Arttua putsailikin, mutta aika paljon putsaustyötä sain vielä tuliaiseksikin, kun kotiin saapui takkuja ja karvoihin takertuneita roskia täynnä oleva koiraherra. Takkuja selviteltiin saksia apuna käyttäen ja samalla myös marraskuun näyttelyhaaveet jäivät vähän taka-alalle; jos roskatakut joutuu irroittamaan joka metsästysreissun jälkeen saksilla, ei Arttu taida koskaan talviaikaan olla näyttelykunnossa...