Artun kasvu kyllä jatkuu huimaa vauhtia. Kymmenen kilon raja menee ihan kohta rikki; juuri ruokailun jälkeen saattaa Arttu painaakin jo yli 10 kiloa! Eilisellä punnituksella vaaka näytti 9,8 kg, joten kyllä Artun kantaminen alkaa jo tuntua käsissä..



Erityisen hyvin tuon Artun nopean kasvamisen tajusin tänä aamuna, kun mietiskelin, että kohta pitää antaa Artulle uusinta-matolääkekuuri. Matolääkkeessä annostusohjeena oli yksi tabletti / 5 kg. Aiemman lääkkeen annon aikoihin Arttu painoi n. 8 kg, joten annettiin 1,5 tablettia. Nyt kun painoa on tullut roimasti lisää, pitää tablettejakin antaa kaksi! Ja aikaa lääkekuurien välillä on siis vain kaksi viikkoa! Melkoista vauhtia Arttu kasvaa.
Rotumääritelmän mukainen paino on 14-18 kg, eli kyllä vahvasti näyttää siltä, että Arttu tuohon tavoitteeseen pääsee. ;)



Aikuistumisesta kertoo myös se, että hampaat alkavat Arttu-pojalla vaihtua. Toistaiseksi on kaikki hampaat tallella, mutta kaksi jo hieman heiluu. Ja nähtävästi ikenet ovat kipeät..
Arttu ei ole aiemmin syönyt juurikaan luuta; sitä on aina välillä tarjottu, mutta pari minuuttia Arttu on sitä jaksanut mutustella ja sitten mennyt pehmolelujen kimppuun. Toissailtana Arttu järsi luuta koko illan ja siitä asti on luu ollut paras lelu. Luun ohella kaikki kovat lelut ovat olleet nyt pari päivää Artun mieleen ja pehmoleluja ei ole tainnut huomioida ollenkaan.


Eilen illalla alkoi ensimmäinen hammas heilumaan ja pian tuntui toinenkin jo heiluvan. Koiran hampaat kuulemma helposti hukkuvat vaihtumisen yhteydessä, enkä itsekään muista edellisen koiranpentumme (..silloin vuonna 1993..) hampaiden vaihtumista juurikaan huomanneeni.  Täytyy nyt vaan kovasti tarkkailla Artun suuta, ettei tule mitään ongelmia. Ja samalla toivoa, että hampaiden vaihtumisen yhteydessä myös tuo purenta korjaantuisi; Artulla siis on ihan reipas alapurenta, mutta eläinlääkäri sanoi, että se voi vielä korjaantua kasvun ja hampaiden vaihtumisen myötä. Ja on se itse asiassa viime eläinlääkärikäynnistä vähän jo lieventynyt, vaikkakin selvästi vielä on huomattavissa.



Viikonloppuna oltiin Markon serkun luona remontin ja muuton keskellä. Ei ehkä ihan paras paikka koiranpennulle, mutta hienosti Arttu selviytyi.
Minusta ei kamalasti ollut apua niin remontissa kuin muutossakaan, vaan viikonloppu sujui lähinnä Artun kanssa ollessa; sisälläkään kun ei koko aikaa saanut olla vapaana, kun ulko-ovet olivat auki jne. Onneksi Arttu ihan mielellään alistui kohtaloonsa; saihan hän nukkua sylissäni runsaasti ja käydä pitkillä lenkeillä. Yhdellä lenkillä kohdattiin mäyräkoira, josta selkeästi olisi voinut tulla Artun uusi paras kaveri; koirat olivat ihan samankokoisia ja hyvin tulivat toimeen. :) Kun tultiin lenkiltä takaisin kyseisen talon ohi, jossa mäyräkoira oli, Arttu riuhtoi kovasti talon suuntaan, vaikka muuten oli rauhallisesti kävellyt koko matkan.


Viikonlopussa Artusta mukavaa oli tietysti myös muilta saatu huomio; kaikki kohdatut ihmiset kun pitävät Arttua suloisena, ihanana ja söpönä. Ja mikäs Artusta olisi mukavampaa kuin saada silityksiä ja maharapsutuksia. Etenkin kopassa ollessaan Artun vakioasento on kääntyä selälleen kun ihminen lähestyy, jotta ihminen varmasti tajuaisi rapsuttaa häntä mahasta. :) 
Viikonlopun kyläpaikassa oli myös lapsia, jotka tietysti Artun mielestä ovat mukavia. Etenkin kun leikkivät Artun kanssa tai antavat makupaloja. ;) Kerjäämisen jaloa taitoa Arttu ainakin viikonloppuna harjoitteli, kun meni aina keittiöön, kun joku oli siellä mennyt. Hellyttävästi silmiin katsovalle koiralle on vaikea sanoa ei, mutta onneksi niin kuitenkin useimmiten tehtiin. Jännää, että Arttu kerjää kamalasti aina kun ollaan jossain kylässä, mutta kotona ei juurikaan. Kyllähän Arttu koittaa olohuoneen sohvapöydälle hyppiä, jos siinä syödään (pöytä kun on niin matala, että Arttu melkein ylettyy keskellekin pöytää), mutta menee kyllä melko helposti muualle nukkumaan kun komennetaan. Arttu on hyvin oppinut, että meiltä ei saa kerjäämällä ruokaa, mutta kyläpaikoissa pitää testata, josko joku vähän herkkuja antaisi. Liekö joku Artulle niitä herkkuja kylässä antanut? ;)



Jännittäviä hetkiä Arttu koki myös eilen, kun rivarissamme tehtiin ilmastointihuoltoa. Huoltomiehet tulivat käymään päivällä, kun olimme Markon kanssa molemmat töissä. En tiedä miten Arttu loppujen lopuksi on huoltomiehiin suhtautunut; onko ollut innoissaan, peloissaan vai turhautunut (kun ovat huoltaneet ilmastointeja muissakin huoneissa kuin siellä missä Arttu oli), mutta ainakin jännäkakat oli tulleet lattialle.
Tosi harvinaista, että Arttu kakkaa sisälle, viimeksi oli silloin matojen aikaan, kun kakkaa tuli PALJON, mutta en edes muista milloin ennen sitä olisi sisälle kakannut. Pissaakin tulee nykyään melko vähän; monta päivää saa olla yläkerran pissa-alustoja vaihtamatta, kun Arttu todella hyvin osaa jo pidättää sekä yön että työpäivän ajan.


Mutta nyt kun kakkaa oli tullut, niin Arttu oli sitten onnistunut tallomaan sen ja levittämään ympäriinsä. Kakkaa oli kuulemma pitkin lattioita, seiniä ja porttia. No, onneksi Marko pääsee töistä aikaisemmin kuin minä ja kakat oli jo siivottu pois kun itse tulin kotiin. ;)