Kuten jo aiemmin todettu, niin lumi on Artun mielestä yksi hauskimmista asioista. Nyt kun sitä lunta on PALJON, niin pissalenkit ovat Artun mielestä aivan ihania. Herra juoksentelee lumihangessa niin, että lumi vaan pöllyää. :) Samaten Arttu yrittää kaivella lumen alta kuonollaan jotain; välillä Arttu tunkee päänsä lumihankeen ja haistelee siellä niin pitkään, että tuntuu jo siltä, että Arttu tukehtuu sinne.

Ja varmaan siellä lumessa tuoksuu myös meidän city-pupu tai sen jäljet. Tuossa viereisessä metsässä kun asustaa pupu tai useampikin. Monesti on pissalenkillä tullut pupu vastaan, tai oikeastaan istuskellut tien reunassa. Ja sitten on lähdetty juoksentelemaan pitkin metsää. :)
Paras oli kun Arttu yhtenä iltana lähti Markon kanssa iltapissalle. Pupu istuskeli meidän autokatoksessa ja sai Artulta äkkilähdön. Siinä sitten juoksivat niin Arttu, Marko kuin pupukin rivitalomme pihasta metsään – totta kai ajohaukun kera. Mahtoivat naapurit tykätä tuollaisesta metelistä iltakymmenen aikaan. :D
Ja olihan Arttu  yhtenä päivänä löytänyt pissalenkillä tien varresta pupun takapään! Melko helppoa metsästämistä meidän jäniskoiralla. :D Marko sanoi, että oli melkoinen työ saada pupun takapää Artun suusta pois, voin uskoa!
Pupu (tai puput) on kovasti tänä talvena kierrellyt tässä meidän pihassakin. Pupun jälkiä on ollut niin etu- kuin takapihalla kuin myös rivitalon päädyssä menevällä polullakin. Takapihalla pupu oli käynyt ihan olohuoneen ikkunan alla yhtenä yönä! Lisäksi oravia on tänä vuonna ollut tässä todella paljon ja Artun mielipuuhaa onkin seurata oravia ikkunasta. Ikkunasta kun näkyy joen varrella olevat puut, joissa oravat pomppivat päivittäin. :) Viime viikolla nähtiin orava lenkilläkin, kun kiipesi sähkötolppaa ylös – ja Arttu tietysti jäi keskelle kävelytietä katselemaan oravaa kahdella jalalla seisten. :D

No, lumesta johtuen tietysti on ollut myös melko kylmä.
Artulle tosiaan ostettiin tossut jo aiemmin; lähinnä siksi, ettei lumi tartu tassuihin, mutta nyt ne ovat osoittautuneet hyviksi myös kylmyydessä.
Viime talvena Arttua ei tuntunut paleltavan edes 30 asteen pakkasissa, vaan herra ei olisi silloinkaan halunnut tulla nopeasti sisälle. Tuolloin pidemmät lenkit jätettiin väliin siksi, että isäntäväki ei halunnut olla kovilla pakkasilla ulkona niin kauaa – Arttu kun siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään. No, en tiedä johtuuko karvanlaadun muuttumisesta (viime talvena oli vielä vähän pentukarvaa, kun Arttu oli n. puolivuotias), aikuistumisesta vai mistä, mutta tänä talvena Arttu on muutamia kertoja kovilla pakkasilla näyttänyt palelevan ulkona ja muutamia kertoja on ollut kova kiire takaisin sisälle.
Nyt onkin sitten käytetty tossuja oikeastaan joka lenkillä, jos pakkanen on yli 10 asteen. Ja näyttäisi Artulla olevan mukavampaa ulkona kylmemmällä tossujen kanssa. :)

Tänä syksynä/talvena olen itse innostunut kutomisesta. Ja kun vastaan tuli ohje koiran paidasta, niin oli tietysti pakko kokeilla, että osaisiko itse tehdä tuollaisen. :) Ensimmäinen paita Artulle syntyi ihan vaan kokeiluna, mutta kun Arttua näytti palelevan ulkona, niin paita tulikin ihan tarpeeseen!


Artun oma paita; selässä A-kirjain, että tietää kenen paita on. ;)

Artulla ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään vaatteita päällä. Ainoastaan heijastinliivi pari kertaa ja viime jouluna tonttuasu (jota Arttu inhosi). Siksi olikin yllätys, että Arttu otti paidan niin hyvin vastaan! Paita valmistui juuri sopivasta joulukuun alussa 20 asteen pakkasilla, joten se varmasti lämmitti mukavasti pikkuherraa.
Tossujen laittamisen kanssa Arttu välillä kapinoi vastaan, mutta kun paidan ottaa käteen, niin Arttu alkaa heiluttamaan häntää ja odottaa, että saa paidan päälleen. Ilmeisesti paita lämmittää niin mukavasti. :)


Arttu poseeraa paidan kanssa.



Poseeraaminen alkoi väsyttää Arttua. :)

No, koska Artun ensimmäinen paita on väritykseltään vaaleanvihreä-musta ja Artun tossut ovat punamustat, niin eiväthän ne oikein kunnolla sovi yhteen. Joten olihan minun PAKKO tehdä Artulle toinenkin paita. :) Vielä kun ensimmäinen kokeilu-paita oli vähän lyhyt edestä, tai siis ei peitä kaulaa kokonaan, niin uudessa paidassa pystyin korjaamaan vanhan paidan virheet. ;)
Markolta tuli idea siihen, mitä punamustaa Artun paitaan voisi tehdä – ilman että Arttu näyttäisi tyttökoiralta. Marko kun on JYP:n kannattaja, niin totta kai Artun paitaankin tuli nyt sitten JYP:n logo.


Artun uusi paita sopii väritykseltään hyvin tossuihin. Eikä Arttu edes näytä tyttökoiralta! :D



Artusta tuli JYP-fani.

Uusi paita on edestä kaksi kertaa pidempi kuin vanha, joten se peittää kaulan paremmin. Uudessa paidassa on myös selkäosuus pidempi kuin edellisessä, joten tämä paita lämmittää Arttua vielä paremmin kuin vanha. :) En usko, että vanhakaan paita jää kuitenkaan täysin käyttämättä; täytyyhän lapsella vaihtovaatteita olla! :D


Poseerausta uuden paidan kanssa.

Paidat tulivat siinäkin mielessä hyvään saumaan, koska Arttu sairasteli tässä hiljattain.
Oltiin itsenäisyyspäivän aikoihin Kinnulassa, tarkoituksena oli että Arttu pääsee jänismetsälle. Pääsihän Arttu yhtenä päivänä ja sai ajaa jänistäkin, mutta ei haukkunut ollenkaan. No, syy tähän selvisi myöhemmin sinä päivänä, kun Markon vanhempien Paavo-kissa kävi sisällä. Arttu yritti leikkiä Paavon kanssa haukkumalla – ja ravisti päätään jokaisen haukahduksen jälkeen. No, Artulla oli tietysti sitten korvatulehdus ja saatiin onneksi Kinnulasta vielä samana iltana antibioottikuuri ja korvatipat.
Lääkkeiden saaminen alas oli melkoista taistelua ja antibioottien suhteen toimikin ainoastaan suoraan kurkusta alas työntäminen. Antibioottikuuri loppui viime viikolla, mutta korvat ovat vielä vähän arat. Korvatippoja on vielä jäljellä ja samalla reseptillä niitä pitäisi saada vielä lisää, maksimissaan neljäksi viikoksi. Pitänee vielä ennen joulua käydä hakemassa Artulle toinen purkki korvatippoja, niin selvitään joulunpyhien läpi kunnialla. :)


Arttu kerrankin kiltin näköisenä. :D