Marko ja Arttu ovat harjoitelleet jäniksen metsästystä jo kaksi talvea - enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Jänistä on päästy jo ajamaan ja tänä syksynä innostustakin on tuntunut Artulta löytyvän ihan eri tavalla kuin ennen.

Eilisen jälkeen voidaan kuitenkin nyt virallisesti sanoa, että meidän Arttu on IHAN OIKEA jäniskoira!

 

Arttu ja pupu.

 

Arttu, Marko ja Markon pikkuveli Valtteri olivat nimittäin eilen jänismetsällä Kinnulassa. Ja saalista tuli! 

Arttu etsiskeli innoissaan jänistä metsästä ja löytyihän sellainen. Komean ajohaukun kanssa oli Arttu lähtenyt jänistä jahtaamaan ja ajoi sitä viitisen minuuttia. Sitten tuli pupunen Markon näköpiiriin ja joutui tähtäimeen. :P

Arttu oli vähän ihmeissään, kun tuli kuolleen pupun lähettyville - tämä kun tosiaan oli ensimmäinen Artulle ammuttu jänis. Ensin Arttu kuulemma hiipi jänistä kohti varovasti ja sitten metsästäjäluonne sai vallan ja Arttu hyökkäsi jäniksen kimppuun.

Arttu ja Artun saalis.

 

Arttu nautiskeli jäniksen sydämen ja maksan (yök!), ja nyt taitaapi Arttu olla entistä kovempi metsäkoira. :) Eiköhän Artusta ihan hyvä jäniskoira tule, vaikka sitä onkin vähän epäilty. Ajohaukku on kuuluva ja nykyisin Arttu käyttää sitä jänisten jälkien seuraamiseen - ei auton jälkien. :)

 

Metsästysporukka.

 

Taitaa muuten olla täysin totta se, mitä petit basseteista rotumääritelmässä sanotaan. ”Paholainen maastossa, enkeli kotioloissa.” Meidän kiltti ja lempeä (mutta itsepäinen) kotikoira Arttu kun on kuulemma ihan eri koira metsällä ja kävi jäniksen kimppuunkin raivoisasti. Ei uskoisi.