Arttu oli eilen sunnuntaina ensimmäistä kertaa koiranäyttelyssä. Osallistuttiin Jämsän koiranäyttelyyn, junioriluokassa.

Pari viikkoa ennen näyttelyä oltiin ahkerasti harjoiteltu kehässä kulkemista ja seisomista.
Kehässä kulkeminen onnistui vähän niin ja näin; jos ympärillä oli jotain ärsykkeitä (lue: koiria, ihmisiä, perhosia, kärpäsiä...), Artun huomio keskittyi enemmän niihin. Artulla on myös paha tapa vasemmalla puolella kulkiessaan kiilata koko ajan oikealle tai yrittää juosta eteen. Siksi tuo kulkeminen on toisinaan hankalaa myös omistajalle. :)
Näyttelyseisominen onnistui yleensä melko hyvin herkkujen kanssa. Pienet herkut piti tosin vaihtaa isompiin kanalastuihin (en muista mikä näiden ”virallinen” nimi on, enkä jaksa käydä tarkistamassa sitä pussin kyljestä), että sormet säilyivät ehjänä. ;) Suurin ongelma Artulla oli seisomisessa se, että usein Arttua alkoi laiskottaa ja meni istumaan. Välillä kyllä Arttu näytti siltä, että ”No minähän istun jo, mitä muita temppuja minun pitäisi tehdä, että saisin tuon herkun?” :D


Näyttelyseisomisen harjoittelua näyttelyä edeltävänä iltana.

Ja käyttäytymisen lisäksi tietysti Arttua piti vähän puunata näyttelykuntoon. Kynnet, hampaat, korvat jne saivat perusteellisen käsittelyn viime viikolla. Trimmaamiseen ei ihan hirveästi panostettu, pisimpiä ja kihartuvimpia karvoja nypittiin irti.
Suurimmat muutokset koki Artun korvat ja häntä. Korvat lyhenivät pari senttiä, kun nypittiin kaikki ”ylimenevät” karvat pois. Samalla korvista tuli ohuemmat ja sileämmät kuin ennen. Päästäkin nypittiin jonkun verran karvoja, mutta erityisesti noiden korvien vuoksi Arttu kyllä näyttää täysin erilaiselta koiralta kuin ennen. :D Artusta tulee mieleen sellainen juhlakuntoon sliipattu mies, kravatti vaan puuttuu kaulasta. ;)


Artun korvat: nypitty ja harjattu korva vs. käsittelemätön korva. Ero on melkoinen. :)

Hännälle ei olla oikeastaan aiemmin tehty juurikaan mitään; vähän vedetty Furminatorilla karvoja pois. Ja kyllä tuo Artun häntä onkin melko homssuinen ollut. :D Hännän alapuolella oli paljon pitkiä karvoja, jotka roikkuivat alaspäin hännän ollessa ylhäällä. Nyt kun ne kaikki sojottavat karvat nypittiin pois, Artun häntä on niin ohut ja siisti. :)

Jämsän näyttelyyn lähdettiin vähän pelonsekaisin tuntein; kyseessä oli meidän kaikkien kolmen ensimmäinen näyttely. Toki minä ja Marko ollaan aiemmin käyty koiranäyttelyissä katsojan roolissa, mutta kyllä kaikki koiranäyttelysäännöt yms asiat piti moneen kertaan lukea netistä ja kysellä Artun kasvattajalta. :)
Petit basset griffon vendeenit olivat kehässä aamun ensimmäisinä klo 10. Tämä tarkoitti siis aikaista aamuheräämistä; lähdettiin matkaan Jyväskylästä jo puoli kahdeksan maissa; rokotustarkastukset alkoivat klo 8.30, joten pyrittiin olemaan perillä silloin ja välttämättään jonot. Lisäksi ajateltiin, että mitä kauemmin Arttu saa tutustua paikkaan ja nähdä koiria ennen kehään menoa, sitä paremmin kehässä sujuu.

Rokotustarkastuksessa ei ollutkaan vielä jonoa, joten se oli nopeasti hoidettu. Sitten vaan tutustumaan näyttelyalueeseen. Arttua alkoi jännittämään, ja jo portin lähistölle tulikin jännityksestä johtuva kakka. Tämä on ollut normaalia monesti koirakouluun tai koirapuistoon mennessä; Arttu on niin innoissaan, mutta samalla myös jännittää, joten jännitys purkautuu vähän löysänä kakkana. Ja kakka siis tulee, vaikka Arttu olisi juuri ennen koirapuistoon menoa käynyt kakalla! Nyt ollaan käyty koirapuistossa sen verran usein, että varmaan viidellä viime kerralla ei tuota jännä-kakkaa ole koirapuistossa tullut. Mutta nähtävästi koiranäyttely oli sen verran erilainen ja jännä tilanne, että Arttu katsoi parhaaksi kakata. :D

Ja kyllä Arttua tuntui muutenkin vähän jännittävän tuo tilanne. Kun ensin oltiin jonkin aikaa kierrelty alueella, asetuttiin kehän laidalle istuskelemaan ja odottelemaan näyttelyn alkamista. Arttu katseli innoissaan muita koiria ja oli monesti halukas menemään tutustumaankin heihin. Kyllä Arttu pääsikin haistelemaan yhtä mopsia ja yhtä basset houndia, mutta niitä Artun mielestä tutustumisen arvoisia koiriahan olisi ollut siellä vaikka kuinka monta. :D
Sitten kun näyttelyalue alkoi vilkastua kellon lähestyessä kymmentä, koiria alkoi olla ympärillä todella paljon ja Arttu näytti olevan aika hämillään tilanteesta. Tuntui, että Arttua vähän jopa pelotti, kun oli niin paljon erilaisia koiria ympärillä. Yleensä jokaisen koiran luokse haluava ja hihnaa vetävä Arttu istui melko rauhallisesti jalkojeni juuressa. Välillä Arttu hyppäsi penkkiä tai minua vasten ja kerran jopa syliin asti. Taisi pieni poika olla vähän ihmeissään, mihin oikein on joutunut. :)


Arttu kehän laidalla.

Mukana Jämsän näyttelyssä oli yhteensä vain kolme petit bassettia. Kaksi muuta olivat nuorten luokassa; sisarukset, joista toinen uros ja toinen narttu. Kyseiset koirat olivat itse asiassa Artun eno- ja tätipuoli, sillä näillä koirilla oli sama isä kuin Artun äidillä! :)
No, koska pbgv:t olivat aamun ensimmäiset koirat näyttelyssä ja koska Arttu oli ainoa juniori-luokan koira, päästiin Artun kanssa ensimmäisenä kehään. Joka oli aika pelottavaa, sillä olin ajatellut, että voin ennen omaa kehään menoa katsoa miten muut kehässä kulkevat ja miltä tuomari vaikuttaa. :D No, positiivista kuitenkin se, että oltiin kehässä koko ajan Artun kanssa kahdestaan, eli ei tarvinut huolehtia siitä, että Arttu innostuisi muista kehässä kulkevista koirista. :)


Kehässä kera Artun.

Arttu oli vähän ihmeissään, että mikähän paikka tämä on ja mitähän täällä nyt tehdään. Ensiksi tuomari Paavo Mattila tuli katsomaan Artun hampaat ja tutkimaan rakenteen. Artullahan oli pienenä huono purenta, mutta se korjaantui Artun kasvaessa; hampaista tuomari ei itse asiassa huomauttanut mitään. Ja hampaiden katsominen sujui tosi hyvin; Arttu on kyllä siitä hyvä koira, että kuka tahansa vieras saisi tehdä Artulle varmaan mitä vaan, eikä Arttu välittäisi lainkaan. Ja Arttu onneksi oli sen verran hämillään tästä koiranäyttely-tilanteesta, ettei ollut ihan niin innoissaan tuomarin tullessa, että olisi nuollut tuomarin naaman. ;)

Sitten saatiin lähteä juoksemaan kehässä. Ensimmäinen kierros meni vähän huonosti; Arttu koitti kiilata koko ajan oikealle ja osan matkasta piti hihnaa pitää niin kireällä, että Arttu kulki etujalat ilmassa...
Tuomari sitten totesikin, että taitaa olla aika innokas koira ja antoi meidän kokeilla vielä toisen kierroksen. :) Arvostelussa lukeva ”Liikkuu hyvin kun malttaa” kuvaakin todella hyvin meidän Arttua. :D
Kehässä kulkemisen jälkeen sitten piti saada Arttu seisomaan paikallaan. Jota vastaan Arttu kapinoi aluksi niiiiin paljon; ei meinannut saada pyllyä maasta ylös millään. :D Hetken aikaa Arttu seisoi nätisti, mutta sitten houkuttimena toiminut kanalastu kiinnosti liikaa ja Arttu alkoi leikkimään sen kanssa. :D Arttu siis veti tuota kanaa pois minun kädestäni, laittoi etutassut maahan ja pylly pystyssä koitti saada minua mukaan leikkiin. :)  

Marko kuvaili koiranäyttelyä myös videokameralle, alla videolinkki siihen.

Vaikka kulkeminen ja seisominen vähän tuottikin ongelmia, saatiin silti aika hyvä arvostelu tuomarilta. Kaksi punaista nauhaa, eli arvostelu ”erittäin hyvä” ja kilpailuluokassa voitto (koska Arttu oli luokkansa ainoa :D).
Tuomarin antama arvostelu oli jo tuossa videossa, mutta laitetaan se nyt toistona vielä tähänkin. :) ”Mittasuht. hyvä nuori uros. Hyvä pää ja kaula. Hyvin kehittynyt runko. Ylälinja saisi olla suorempi. Hyvät takaraajat. Kyynärpäissä hieman löysyyttä. Hyvä karvapeite. Korkea häntä. Liikkuu hyvin kun malttaa. Hyvä luonne.”


Näyttelykoira-Arttu kera kahden punaisen nauhan. :)

Summa summarum; ihan hienosti meni näyttely ottaen huomioon, että kyseessä oli meidän molempien ensikerta. Ja koska Arttu käyttäytyi noin hienosti, ehkä me vielä uudestaankin uskalletaan kokeilla näyttelyssä käyntiä. :)