Melko rankasti kuitenkin kynsi vuoti verta ja sidettä piti pitää tassussa loppuviikonlopun ajan. Maanantaina sitten heti eläinlääkäriin, jonka tuomio oli pahempi kuin kuviteltiin - kynsi kun ei älyttömän kipeä ollut, niin ajateltiin että Arttu pääsisi melko vähällä.
Pieni tassupotilas lepäili kotona sunnuntai-iltana.
No, toisin kävi. Arttu sai nukutuslääkettä kankkuun ja uinahti eläinlääkärin lattialle. Kynsi kuorittiin ja desinfioitiin ja paketoitiin tiukkaan siteeseen. Mukaan saatiin antibioottikuuri ja kipulääkettä. Side piti vaihtaa 1-2 päivän välein ja kynsi desinfioida. Kaiken lisäksi side ei missään nimessä saanut kastua - mikä on tietty hirveän helppoa näin kurakeleillä. Eli muovipussia vaan tassun suojaksi jokaiselle ulkoilukerralle.
Nukutuksen jälkeen vielä hieman väsynyt Arttu - tassu paketoituna.
Tämä kaikki tapahtui siis kolme viikkoa sitten. Hoito-ohjeita noudatettiin, vaikkakin siteen vaihto oli ajoittain melkoisen vaikeaa. Arttu kyllä tiesi sisimmässään, että tarkoitetaan vaan hyvää ja halutaan auttaa. Mutta kun kynteen sattui niin paljon, niin vaikea oli olla purematta ja ärisemättä. Markon roolina oli Artun kiinni piteleminen ja minä huolehdin hoitotoimenpiteistä.
Kynsi lähti aluksi paranemaan, mutta reilun viikon päästä näytti tulevan takapakkia. Tai siis, kipu tuntui olevan melko kova - jopa muovipussin laittaminen tassun ympärille ulkoiluun oli kamalaa taistelua, kun Arttu ei olisi halunnut tassuun koskettavan. Kipulääkitys loppui samoihin aikoihin, joten silläkin oli varmasti yhteys tähän. (Tosin kipulääkityksen loputtua pahimpaan kipuun auttoi lumelääkkeen antaminen. Eli siis Artun valittaessa kipua menin "ottamaan lääkettä", käärin "lääkkeen" makkaransiivun sisälle ja annoin lääkkeen Artulle. Olo helpottui aina ainakin tunniksi, eikä kipua tuntunut niin paljoa.)
Siteen suojaksi ostettiin pirteä Muumi-sukka. Samalla selvisi, että Artun koko on 23.
Mutta kyllä kyse oli jostain muustakin. Artun tassu punoitti kerta kerralta enemmän ja kipu tuntui kasvavan. Kun kahdella viimeisellä siteenvaihtokerralla kynsi oli märkinyt siteeseen (siis niin paljon, että siteen oikeasti joutui repimään irti), piti ottaa uudelleen yhteyttä eläinlääkäriin.
Viime maanantaina käytiin sitten klinikalla uudemman kerran. Ja niinhän eläinlääkäri-täti sitten sanoi, että ei ole Artun kynsi lähtenyt vielä ollenkaan paranemaan! Yleensä kuulemma kynnen päälle alkaa kasvamaan suojakerros noin viikon päästä, mutta Artun kynnessä ei ollut vielä lainkaan suojakerrosta - kahden viikon jälkeen.
No, antibioottikuuri aloitettiin uudelleen ja kipulääkettäkin saatiin purkillinen mukaan. Lisäksi puhdistusta tehostettiin; nyt siis side vaihdetaan päivän välein ja joka kerta tassu pestään vedellä, desinfioidaan Betadinella ja laitetaan vielä lopuksi Vetramil-voidetta. Kuvioon pääsi mukaan vielä hiustenkuivaaja, jolla tassukarvoja kuivataan, ettei ihan niin kauaa menisi tässä päivittäisessä operaatiossa. Puolesta tunnista tuntiin tässä silti joka ilta kuluu - ei siis ole ollut vapaa-ajan ongelmia viime aikoina. ;)
Viikon verran on nyt näillä uusilla ohjeilla ja kovemmilla lääkkeillä operoitu ja paranemisen merkkejä näkyy jo! Vaaleaa suojakerrosta on jo kasvanut n. 2/3 kynteen ja ihon punoituskin on laskenut. Myös kipu on selvästi helpottanut; vielä maanantaina Arttu huusi kivusta, kun tassua huuhdeltiin vedellä, mutta tänään vesikastelu sai osakseen vaan pari tassunnykäisyä.
Tassu on parantunut jo sen verran, että Arttu voi esitellä oman taidonnäytteensä päivävenyttelyistä. ;)
Voi vielä yksi eläinlääkärireissu olla edessä; tällä paranemistahdilla ei ehkä ihan ehdi suojakerros kasvamaan koko kynteen ennen antibioottikuurin loppumista. Tarvittaessa sitten saadaan seuraavaksi eri merkkistä antibioottia ja jotain muitakin tehokeinoja paranemisen edistämiseen on vielä käyttämättä. Joka tapauksessa eläinlääkäriin pitää vielä olla yhteydessä ennen nykyisen antibioottikuurin loppumista.
Melko terve alkaa Arttu jo olla, mutta kyllä pikkuhauva on saanut kivustakin tässä kärsiä. Parina päivänä olen ollut etäpäivällä Artun seurana, mutta melko urhoollisesti Artturi on saanut selviytyä kotosalla yksin. Nyt vaan - ilmeisesti paranemisesta johtuen - on tuo tassu alkanut kiinnostaa aika paljon ja sitä pitäisi päästä nuolemaan koko ajan. Parina päivänä oli töistä kotiutuessa vastassa märkä sukka tassussa, joten nyt on täytynyt alkaa varustamaan Artun tassu kumihanskalla (on muuten tosi kätevä tassunsuoja!) aina yksin ollessa.
Arttu sai eilen siteen suojaksi erittäin tyylikkään Bart-sukan!
Mutta kyllä Arttu on osannut kaiken ottaa irti tuosta sairastamisestakin. Kivut ovat olleet kovat jossain vaiheessa, mutta kyllä tuosta Artun sairastamisesta osa menee ihan säälin keräämisen ja filmaamisen piikkiin. Arttu vaan on luonteeltaan aina ollut sellainen, että kun huomaa saavansa sääliä, niin osaa kyllä sitä sitten kerätä. Toki osa saadusta säälistä on ollut ihan "ansaittua", en yhtään väheksy Artun oloa ja kipua.
Hauska esimerkki löytyy tämän tiimoilta Artun tassupotilas-ajalta. Ulkoillessa Arttu juoksenteli ihan normaalisti, melko vauhdikkaastikin - tassukipu ei vaivannut siinä vaiheessa juurikaan, eikä kävely missään vaiheessa muutenkaan ole ollut Artulle vaikeaa. No, vastaan tuli naapuritalon asukkaat, jotka huomatessaan Arttu alkoi heti hiljentämään vauhtiaan ja ontumaan. Ei yhtään esittämistä? :D
Nyt sitten odotellaan innolla, että Artun tassu vihdoin kunnolla paranisi ja herra pääsisi jo temmeltämään täydellä vauhdilla. Kolmeen viikkoon ei olla käyty kunnon lenkillä eikä koirapuistossa juoksemassa, joten kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa jo näkymään pikkuinen turhautuminen ja energisyys Artussa... Varmaan useampi viikko vielä menee sidettä pitäessä (kynnen pitää olla täysin parantunut, ennen kuin siteen saa poistaa), mutta toivottavasti ei paraneminen kovasti pitkity. Takuuvarmasti Arttu palkitaan koirapuisto-reissulla heti kun se vaan on mahdollista! :)
Kommentit