Joulut meni ja vuosikin on jo ehtinyt vaihtua, ja on jäänyt taas väliin tämä blogin kirjoittelu. No, nyt tsempataan taas. :)

Jouluksi mentiin vanhempieni luokse Padasjoelle, lähdettiin matkaan jo keskiviikkona.
Silloin oli ne -30 asteen pakkaset, joten ulkoilu Artun kanssa jäi aika vähäiseksi. Eipä sillä, ei Arttu itsekään kovasti nauttinut ulkona olemisesta, kun oli niin kylmä. Artullahan on ollut kovimmilla pakkasilla (-15 ja siitä kylmemmät) käytössä paita ja tossut, ja Arttu on tottunut siihen, että ne lämmittävät kylmässä ulkoilmassa. Muutaman kerran vanhempani käyttivät Arttua ulkona ilman tossuja ja paitaa – oli kuulemma nopeita lenkkejä ja Artulla kiire takaisin sisälle. :D
No, Arttu sitten purki energiaansa ruuan varasteluun joulun aikoihin. Ei Artun suuhun tainnut Padasjoella päätyä kuin muutama raaka leivonnainen, jotka odottelivat pellillä uuniin menoa. Mutta yritys varastella muutakin oli kova. :D


Arttu voimisteli Padasjoella: matkalla sohvalta nojatuolille. :)


Poseerausta joulukuusen äärellä, Arttua ei oikein kiinnostanut. :)


Yksi parhaista nukkumapaikoista Padiksella: nojatuoliin levitetty talja.

Jouluaattona Arttu jostain syystä – en ymmärrä miksi – ei malttanut nukkua lainkaan. Vaikutti siltä, että Arttu olisi odottanut jotain, vaikkei Artun kyllä pitäisi ymmärtää, että jouluaattona jaetaan lahjoja.
No, niin vaan Arttu valvoi lähes koko päivän, eikä malttanut nukkua vaikka selvästi väsytti. Sitten kun iltasella ruokailun jälkeen lahjat oli avattu, niin Arttu paineli nukkumaan. :D Arttu sai lahjaksi muun muassa possunkorvan, jonka kiikutti mukanaan vanhempieni sänkyyn (se on paras paikka järsiä luita), mutta väsymys voitti ja possunkorva jäi syömättä. Arttu nukkui varmaan pari-kolme tuntia, sitten piristyi ja alkoi tutustumaan joululahjaksi saatuihin leluihin ja herkkuihin. :)

Alla vähän kuvamateriaalia Artun joululahjojen avaamisesta Padasjoella. :)


Artun joululahjat kassissa: Arttu tunki heti pään sisään. :)


Arttu yritti ensin avata joululahjat itse.


Sitten Marko tarjosi apua avaamiseen.


Yksi paketti jo auki.


Arttu meinasi lopettaa lahjojen avaamisen yhteen kivaan leluun. :)

Lauantaina lähdettiin sitten Kinnulaan Markon vanhempien luokse. Sielläkin odotti muutama joululahja myös Artulle, ja Arttu niitä availi Markon pikkuveljen Valtterin avustuksella.


Arttu ja Valtteri avaa joululahjoja.

Lauantaina Arttu myös näki ensimmäistä kertaa Markon siskon vauvan Christianin – ensimmäistä kertaa Arttu varmaan näkikin niin pienen vauvan. Arttu oli vähän ihmeissään, että mikähän tuokin on ja kovasti koitti haistella. Arttu ei päässyt lopputulokseen siitä, mikä ihme tuo vauva oikein oli ja se jäi varmaan vähän häiritsemään. :D No, Arttu huomasi samalla että Christian saa aika paljon huomiota, ja alkoi totta kai hakemaan huomiota myös itselleen. Arttu heitti itseään selälleen lattialle ja vaati rapsutuksia mahalleen – aika selkeästi siis mustasukkainen koira. :)

Toinen uusi ja ihmeellinen asia Kinnulassa oli kodassa käyminen. Käytiin Markon perheen kanssa laskemassa mäkeä ja sen jälkeen kodassa paistamassa makkaroita. Arttu oli siis ensimmäistä kertaa elämässään kodassa. Ulkona oli silloin aika kylmä ja Artulla ei ollut vaatteita lainkaan (Arttu kun oli mäenlaskun aikana vapaana, enkä halunnut lähteä etsiskelemään lumihankeen kiinni jääneitä tossuja metsän keskeltä), joten Artulla oli melko kylmä. Eli Arttu siis istui kodassa valtaosan ajasta penkillä, puoliksi maaten sylissäni. :)
Mieluisinta Artulle taisi kuitenkin olla kodassa paistetut makkarat, joista Arttukin luonnollisesti sai osansa. :)


Arttu vahtii makkaroita kodassa.

Kinnulassa Arttu toki kävi myös jänismetsällä. Saalista ei tullut vieläkään, mutta metsämiehet löysivät ilveksen puoliksi syömän jäniksen matkalta. Arttu sai sitä sitten maistella ja jäniksen jalka kulkeutui jossain vaiheessa sisällekin. :)
Vähän Artulla menee vieläkin nuo eläimet sekaisin, että mitä pitäisi jahdata. Toisella metsästysreissulla joulun jälkeen kun Arttu lähti jahtaamaan ilvestä! Ei onneksi saanut kiinni.


Artun saalis.

Pariksi päiväksi tultiin Kinnulasta kotiin, ennen seuraavaa reissua. Vuotta vaihtamaan suunnattiin Markon kaverin & hänen avovaimonsa luokse Karstulaan. Tämä reissu oli Artulle erityisen jännittävä, koska kyseessä oli hevostila. Mentiin paikalle vasta pimeän aikaan, joten heppoihin tutustuminen jäi seuraavaan aamuun. Illan aikana Arttu yritti ystävystyä talon kissan kanssa, mutta ei ystävyydestä oikein tullut mitään. :D Kyseinen kissa kun ei oikein tykkää koirista ja Arttu olisi halunnut innoissaan leikkiä kissan kanssa – ei tämä yhdistelmä oikein toiminut. Arttu ja Kapu-kissa tulivat toimeen silloin, kun olivat eri huoneissa. :)
Seuraavana aamuna tutustuttiin sitten hevosiin ja sepäs vasta oli jännittävää Artun mielestä. Harmittaa, että videokamera (ja myös tavallinen kamera…) jäi kotiin; olisi nimittäin saanut aika hienoa kuvamateriaalia sieltä. :)
Arttu yritti olla rohkea koira ja mennä tutustumaan hevosiin, mutta pelotti liikaa. Arttu hiippaili varovaisesti hevosia kohti ja kun joko pääsi liian lähelle tai joku hevosista liikahti, niin Arttu juoksi täyttä vauhtia häntä koipien välissä karkuun. Koko ajan oli kuitenkin pakko käydä hevosia katsomassa lähempää; vaikka pelotti, niin samalla myös kiinnosti. :)
Huvittavin tilanne oli, kun hevosille annettiin heiniä syötäväksi. Arttua häiritsi kamalasti, että mitähän ruokaa ne hepat nyt mahtavat saada ja Arttu varmaan mietti, että jääköhän hän nyt paitsi jostain herkkuruuasta. Arttu seurasi tiiviisti, kun hevoset rouskuttivat heinää ja keräsi rohkeutta, että voisi käydä katsomassa mitä hepat oikein syövät. Sitten kun hevoset lähtivät heinäkasan luota vähän kauemmas, niin Arttu pinkaisi täysillä haistamaan heinäkasaa ja juoksi taas äkkiä pois. Vaikka kuinka pelotti, niin pakko oli käydä haistamassa heppojen ruokaa. :D

Nyt alkuvuodesta ei olekaan Artun elämässä mitään älyttömän jännää tapahtunut. On vaan lenkkeilty ja käyty koirapuistossa ja juoksenneltu lumessa.


Artun kanssa lenkillä.

Lunta onkin täällä riittänyt – rivarin pihassa on jo niin paljon lunta, ettei sitä enää meinaa mahtua kolaamaan mihinkään. Eilisaamuna lunta taisi olla kaikista eniten tänä talvena. Artulla on läheisellä aukiolla omat juoksureittinsä lumihangessa, niitä pitkin Arttu yleensä kirmailee, kun pelkässä lumihangessa tarpominen on melko vaikeaa noin lyhytjalkaiselle koiralle. Eilen oli kuitenkin lunta tullut sen verran lisää, että ne Artun polutkin olivat kadonneet. Arttu hyppäsi sitten lumipenkan reunalta lumihankeen ja meinasi hukkua sinne kokonaan. Arttu humpsahti lumihangen sisään ja paniikissa kääntyi äkkiä takaisin ja tuli lumihangesta pois.
No ei sillä, kyllä Arttu tuon hankijuoksun lisäksi harrastaa myös lumisukellusta, mutta silloin sukeltaminen tapahtuu Artun omasta tahdosta. :) Se on hassun näköistä, kun Arttu alkaa haistelemaan jotain lumen alta ja tunkee koko kuononsa – välillä jopa koko päänsä – lumihangen sisälle. :D


Hankijuoksija-Arttu: vauhdikasta menoa, kun pääkin on noin epämuodostunut kuvassa. ;)